Palamista ja pakkasihottumaa

Hiio hoi! Pitkä tauko blogin päivittämisessä loppuu näihin "muutamaan" riviin. Palasin sunnuntai-maanantai välisenä yönä Tansanian opintomatkalta. Auringon polttamat poskeni paleltuivat sitten maanantaina Tampereen pakkasessa =) Aina ei voi voittaa.

Mutta oli erittäin hyvä matka. Todella opettavainen ja kokemuksia täynnä oleva. Olo on aika hämmentynyt maan kauneudesta, köyhyydestä ja kaikista niistä ristiriitaisista jutuista joita näki. En pysty edes juuri nyt purkamaan kaikkia ajatuksiani matkasta tähän blogiin, joten teen sen loppuviikosta, kun olen saanut raporttini tehtyä. Nyt tyydyn vain keskittymään epäolennaiseen: Eli siihen, että näin safarilla leijonia :)

Paluu arkeen alkoi tänään (tosin vasta isältä joululahjaksi saadun kasvohoidon jälkeen). Kirjoitin aamu ja iltapäivän gradun teoriaa. Sitten oli erikoissairaanhoidon johtokunnan kokous, jossa hyväksyimme vuoden 2007 toimintasuunnitelman ja tutustuimme vuodeosastoon. Ilta on mennyt Pipan tukiyhdistyksen huomisen kokouksen asialistaa sekä "torillapostaus"kalenteria tehdessä. Lisäksi kirjoittelin Vuosituhattavoitteista LiHalle. Huomenna pitää kirjoittaa aamu gradua ja illalla on sitten tukiryhmää. Torstaina ja perjantaina keskitytään taas graduun. Viikonloppuna olen lauantaina Pipan kanssa vaalivaltiopäivillä Heurekassa ja sunnuntaina LiHan kokouksessa. Että sellaista =) Mutta ihanaa kun on lunta!

Gastroenterologiaa

Vietinpäs tänään sitten päivän Hotelli Ellivuoressa Tampereen kaupungin hyvinvointipalvelujen johtokuntien koulutustilaisuudessa. Minut kun valittiin erikoissairaanhoidon johtokunnan jäseneksi. Erittäin mielenkiintoinen ala, jossa tapahtuu paljon muutoksia (esim. mammografialaitteiden digitalisointi) kiihtyvään tahtiin ja, jossa myös on suurista summista kyse (yksittäiset leikkaukset ovat erittäin kalliita). Vaikka sinänsä osa-alue ei kovin paljon hyvinvointipalvelujen budjetista viekään. Jollekin saattaa tulla mieleen, että erikoissairaanhoito ei substanssina ole ehkä ihan minun ominta alaani, mikä onkin totta. Mutta olen kyllä aina ollut kiinnostunut sosiaali- ja terveysalasta. Työskentelin kaksi vuotta opintojen ohella yöhoitajana vaikeasti kehitysvammaiselle tytölle, joka tarvitsi myös aika spesifiä lääke- ym.hoitoa. Tein myös osa-aikaisesti töitä Ylisten palvelukeskuksen vaikeasti kehitysvammaisten tutkimusosastolla hoitoapulaisena. Ja teenhän toki graduanikin sosiaalipolitiikan päätöksenteosta. Odotankin innolla kaikkea sitä uutta tietoa, mitä voin saada.

Tänäänkin opin jo paljon uutta. Tässä muutamia lemppareitani:
1. gastroenterologia tarkoittaa samaa kuin vatsaelinkirurgia.
2. sterilointiin käytetään (muun muassa) laitetta nimeltä autoklaavi.
3. ammattikielessä kuuluu puhua "potilasmateriaalista".

Näin hyödyllisen ja opettavaisen päivän jälkeen voi mennä tyytyväisenä nukkumaan. Huomenna pidetään rintamerkkitalkoot työväentalolla. Tarkoituksena tehdä ensimmäiset 500 Pipa-rintamerkkiä jaettavaksi tulevina viikkoina toreilla ja turuilla.

Vähän alkaa jo myös jännittämään. Lauantaina lähtö Tansaniaan...

ps. Kuvassa varhainen höyryautoklaavi. Kuva Wikipediasta

Läskikapina

Masentavaa herätä aamulla, kun ulkona on yhtä pimeää kuin nukkumaan mennessä. Ja samantien saa lukea lehdestä kuinka Suomi liikalihavoituu, kuinka Turku (aah tuo rakas, tuleva kulttuuripääkaupunki Turku) alkaa periä kouluilta maksuja taulujen seinällä pitämisestä ja, kuinka Helsingin kokoomuslaiset ovat todella sitä mieltä, että peruskoulujen koko on tärkeämpi seikka kuin niiden sijainti.

Onneksi naisten hiihdossa menee taas paremmin :D

Tämän aamun Hesarissa alkoi mielenkiintoinen uusi sarja "läskikapina". Siinä pureudutaan kevään ajan liikalihavuuden aiheuttamiin terveysriskeihin Suomessa ja maailmalla. Tarkoituksena ei hesarin sanojen mukaan ole syyllistää ketään, vaan tarjota ihmisille tietoa ja välineitä tehdä henkilökohtaisia ratkaisuja.

Aihe on tärkeä. Ja jo sarjan ensimmäinen osa kertoi karua kieltä: Miehistä 66 %:lla on lievää ylipainoa, naisista puolella. Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden tulosten mukaan kaupungeissa ollaan laihempia kuin maalla. Eroja löytyy myös korkeasti koulutettujen ja alemmin koulutettujen välillä. Syynä on useimmiten ravintotottumukset - korkeasti koulutetut syövät muun muassa enemmän kasviksia ja hedelmiä.

Miksi liikalihavuudesta kannattaa puhua? Yksinkertaisesti siksi, että läntisessä maailmassa liikalihavuus on kasvava kansanterveysriski. Liikalihavuus, erityisesti vyötärölihavuus, aiheuttaa suuren riskin sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Tulevaisuudessa lihavuuden aiheuttamat sairaudet rasittavat entistä enemmän Suomen terveydenhuoltoa. Ennaltaehkäisy olisi tässäkin halvempaa kuin jälkihoito. Ihanteena ei missään nimessä ole luurankovartaloinen mallinvartalo, vaan terve normaalipainoinen ihminen.

Yhteiskunta ei voi, eikä saa pakottaa ketään laihtumaan. Mutta yhteiskunta voi tukea ja antaa ihmisille mahdollisuudet elää terveellisesti, esimerkiksi parantamalla ihmisten liikuntamahdollisuuksia. Myös oikeanlaisen ravinnon merkityksestä pitäisi näemmä puhua enemmän. Kaiken a ja o:han on tietenkin se, että syö vain sen mitä kuluttaa. Lisäksi pitäisi syödä enemmän vihanneksia ja hedelmiä, vähemmän sokeria ja rasvaa. Tuon kultaisen ohjesäännön muistaminen on aina niin vaikeaa, erityisesti silloin kun kävelee kaupan kassoille niiden aah-niin-hyvännäköisten-jätskien ohitse.

Mutta tosi hyvä, että Hesari on tarttunut tähän aiheeseen kevään ajaksi. Aihe on toki aika arka, mutta yhtäkaikki tärkeä. Kysymys ei ole pelkästään, puhtaasta rahasta, vaan myös ihmisten terveydestä ja toimintakyvystä, ei siis suhteessa työhön vaan koko elämiseen. Terve sielu terveessä ruumiissa ei ole ollenkaan huono iskulause.

Huomenna ajattelin taistella pimeyden ja sateen aiheuttamaa harmautta vastaan menemällä aamulenkille. Se toimi lauantaina, joten miksei se toimisi myös huomenna :D

Vedestä ja vessasta

Ihmiset tulevat harvoin ajatelleeksi veden tai sanitaation eli vessojen merkitystä inhimilliselle kehitykselle. Kuitenkin ne ovat kautta historian olleet kehityksen edellytys. Sata vuotta sitten lapsikuolleisuusluvut New Yorkissa olivat yhtä suuren kuin lapsikuolleisuusluvut Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa tänään. Teknologian kehittyminen nosti yleistä vauraustasoa, mutta lapsikuolleisuusluvut saatiin laskemaan vasta kun poliittisesti päätettiin panostaa puhtaaseen veteen ja sanitaatioon.

Puute vedestä sekä sanitaatio-ongelmat vaikeuttavat ihmisen elämää monella tapaa. Kun WC-tiloja ei ole, ihmisten on pakko tehdä tarpeensa esimerkiksi pelloille. Pelloilta jätökset liukenevat vesistöihin saastuttaen juomeveden ja aiheuttaen siten esimerkiksi ripulia. Veden ja sanitaation puute koskee ennen kaikkea tyttöjä ja naisia. Nuoret tytöt joutuvat usein jättämään koulun väliin hakeakseen vettä pitkien matkojen takaa. Lisäksi sanitaation puuttuminen kouluissa aiheuttaa eniten ongelmia juuri tytöille.

YK:n Vuosituhatjulistuksen kahdeksan kehitystavoitetta ovat varmasti useimmille tuttu asia. Ne syntyivät tarpeesta löytää uusia keinoja kehityksen aikaansaamiseksi sekä vähiten kehittyneiden maiden nostamiseksi köyhyydestä. Ne perustuvat ajatukseen jokaisen ihmisen oikeudesta inhimilliseen elämään. Julistuksen tavoitteeseen seitsemän sisältyy tavoite pyrkiä puolittamaan ilman puhdasta juomavettä ja perussanitaatiota elävien määrän. Tavoite itsessään on tärkeä, mutta myös välttämätön muiden kehitystavoitteiden saavuttamisessa.

Miljardi ihmistä elää edelleen ilman puhdasta vettä ja 2,6 miljardilta ihmiseltä puuttuu mahdollisuus perushygienian hoitoon. Vesikriisi ei suinkaan johdu veden vähyydestä. Syynä ovat pikemminkin köyhyys, valtasuhteet sekä vesivarojen hallinnoimiseen liittyvät kysymykset. Sanitaatiopuutteet taas johtuvat poliittisen johtajuuden puutteesta sekä köyhyydestä - köyhillä ei ole varaa rakentaa vessoja ja toisaalta sanitaatiotavoite jää usein kansallisissa ohjelmissa muiden tavoitteiden jälkeen. Sanitaatio ei vessat kun ei ole kovin myyvä aihe.

Saharan eteläpuoleinen Afrikka menettää noin viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan vuodessa veden ja sanitaation puuttumisen aiheuttamien haittojen vuoksi. Summa ylittää kaikki vuonna 2003 alueelle saadut avustusvirrat ja velkahelpotukset ja on pois muiden kehitystavoitteiden toteuttamisesta. Inhimillisesti katsoen kaikkein sietämättömin luku on kuitenkin 1,8 miljoonaa lasta, jotka kuolevat vuosittain ripulin ja muihin likaisen veden aiheuttamiin sairauksiin. Lisäkustannukset vesi- ja sanitaatiotavoitteen saavuttamiseksi olisivat noin 10 miljardia vuodessa. Vastaavasti taloudellista hyötyä syntyisi noin 38 miljadia dollaria vuosittain - Afrikalle noin 15 miljardia dollaria. 10 miljardia dollaria olisi alle puolet siitä, mitä rikkaat maat kuluttavat vuodessa mineraaliveteen. Vastineeksi pelastaisimme miljoonia ihmishenkiä, vapauttaisimme hukattua koulutuspotentiaalia, parantaisimme ihmisiä taudeista ja loisimme taloudellista tuottoa, joka edistää vaurautta. Onko meillä varaa olla toteuttamtta tätä? Olisiko nyt aika kiinnostua vessoista?

Juttu julkaistu Lippulehdessä 4/2006. Lähteenä käytetty UNDP:n inhimillisen kehityksen raporttia vuosimallia 2006.