Ikä sen kun karttuu

En yritä kalastella onnitteluja (tai ehkä vähän ;D) mutta kun on tullut aiemmin kirjoitettua, että tänä kesänä täytän 25 vuotta, niin tuo maaginen päivä on siis tänään.

Sen kummemmin ikääni pohtimatta tässä kohtaa, todettakoon, että ei nyt tunnu kovasti vanhemmalta, eikä ollut tullut yllättäviä ryppyjäkään yön aikana :) Eilen juhlistin päivää yhteisillä 50-vuotisjuhlilla ensi viikolla 25 täyttävän kaverini kanssa ja hauskaa oli. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka itse sanonkin, että se oli hyvää :)

Gradussa taas on aineiston analyysi alkanut hyvällä vauhdilla. Ensi viikko meneekin sitä tiukasti tehdessä. Ensi viikon lauantaina on sitten taas minun juhlakesäni viimeiset juhlat, eli ystäväni häät. Ja sitten onkin jo elokuu. Ja sitten alkaa jo hieman jännittämään.....

elämän pieniä seikkailuja...

Välillä Tampere-Lempäälä-Tampere. Olin menossa Helsinkiin tekemään viimeistä graduhaastattelua tänään. Uskaltauduin pendoliinoon. Huolimatta niiden huonosta maineesta, minun kohdallani pendoliinot ovat aina toimineet hienosti. Mutta, mutta. Tänäänpä ei sitten sujunutkaan niin kovin hienosti. Noin kymmenen minuutin ajon jälkeen, Tampereen ja Lempäälän rajalla, juna yhtäkkiä pysähtyi. Välittömästi tuli kuulutus: "Valitettavasti olemme törmänneet henkilöön, joudumme nyt odottamaan tässä hetken!" Pakko kyllä sanoa, että jos minä olisin konduktööri junassa, joka on juuri törmännyt ihmiseen, oma kuulutukseni ei olisi ollut aivan noin, hmn, kylmä..?! Varsinkin kuin saimme kuulla myöhemmin, että henkilö menehtyi. Luonnollisesti aivan kamalaa!!

Joka tapauksessa, tämän informaation jälkeen seuraavaa saimmekin odottaa noin puoli tuntia: "Emme valitettavasti pääse vieläkään lähtemään, informoin kun tiedän lisää." Selvä, eipä auttanut muuta, kuin soittaa haastateltavalle, että valitettavasti nyt tulen myöhästymään, ehditkö odottaa. Kuulemma ei ehdi, jos myöhästyn yli puoli tuntia... Ja sitten kun konduktööri ei vielä tunnin odottelunkaan jälkeen tiennyt, mitä tapahtuu, peruimme sitten koko haastattelun. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen viimein vierellemme pysähtyi IC2 juna, joka noukki meidät kyytiimme. Minä siinä hetken arvoin mitä teen: käynkö silti Helsingissä, jossa minun piti haastattelun jälkeen vielä lounastaa. Mutta kun tiesin, että Tampereella on oltava viimeistään viideltä, niin päätin, etten viitsi tunnin takia käydä Helsingissä. Näin ollen nousin junasta Lempäälässä ja ajelin kotiin bussilla. Pikkuseikkailuun meni aikaa kokonaisuudessa (kotoa junaan, junassa, bussin odottelu Lempäälä, bussi, kävely kotiin) yhteensä 4 tuntia. Että semmoinen haastattelureissu!

Heinäkuun alun kuulumisia

Nyt on noin 70 sivua gradutekstiä valmiina. Tosin siinä on vielä osioita, jotka vaativat (paljonkin) hiomista, mutta rakenne ja asiat ovat koko lailla siinä. Viimeinen haastattelu on torstaina Eduskunnassa ja niinpä jo kenties ensi viikolla voin alkaa kirjoittamaan analyysiosiota. Sellaista olen laskeskellut, että noin kuukauden päästä antaisin työni ensi luettavaksi vanhemmilleni ja sen jälkeen sitten graduohjaajalleni. Pitkiä päiviä saattaa olla tiedossa siinä elokuun alussa, mutta eiköhän tämä tästä :)

Olen onnekas kun minulla on vanhemmat, jotka suostuvat (ja haluavat) lukea graduni. He ovat jo nyt lukeneet joitakin kohtia työstäni ja esittäneet arvokkaita kysymyksiä. Oman tekstin luettaminen jollakulla ennen ohjaajan tiukkaa arvostelua antaa tietynlaista varmuutta. Että uskaltaa työstään oikeasti luopua.

Edelliseen postaukseen liittyen: vanhempien juhlat tulivat ja menivät. Ilta oli oikein onnistunut ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Itse siis "juonsin" illan ohjelman. (Meillä oli aika paljon ohjelmaa.) Minulle sopivaa tekemistä tuo juontaminen. Sosiaalisena ihmisenä, kovana höpöttäjänä ja vieläpä innokkaana esiintyjänä oli hauska miettiä etukäteen, miten eri ohjelmanumerot juontaisi. Pitäisiköhän hakea Ellenin paikkaa, jos ei ura kv-suhteiden saralla aukene?

Menneenä viikonloppuna olikin taas kovasti ohjelmaa, kun ensin oli perjantaina kaverin polttarit ja pikkusiukun synttärit sekä sitten lauantaina serkku meni naimisiin. Tosi mukavat polttarit oli jälleen ja aivan ihanat häät myös! Kuvankaunis hääpari, hyvä ruoka ja mukavaa seuraa. Onneksi meidän suvussa muutkin ovat kovia tanssimaan ja pääsin illan mittaan tanssimaan niin valssia, humppaa kuin sambaakin.

Tällä viikolla ei ole mitään ihmeellistä ohjelmaa. Keskiviikkona alkavat toki Tammerfestit ja kylä on täynnä porukkaa. Itse saatan mennä perjantaina ja lauantaina kuuntelemaan ilmaiskeikkoja, mutta muuten taidan jättää festit väliin. Huomaa muuten, että kapitalismi on iskenyt kyntensä tähänkin tapahtumaan - vielä kymmenen vuotta sitten ilmaiskeikkoja oli yli puolet festien tapahtumista, nyt hyvä kuin viidesosa. Ja keikkojenkin hinnat ovat pilvissä. Surullista!