MEPit äänestäjän asialla

Viime joulukuussa europarlamentaarikot osoittivat jälleen, että parhaimmillaan Euroopan parlamentti voi toimia todellisena vastavoimana jäsenmaiden hallituksista koostuvalle ministerineuvostolle ja valvoa kaikkien eurooppalaisten etua lainsäädäntötyössä. Parlamentti vastasi joulukuun täysistunnossaan neuvoston yhteiseen kantaan työaikadirektiivistä selvällä viestillä: Me emme suostu heikentämään työntekijöiden oikeuksia ja olemassa olevaa lainsäädäntöä.

Komissio antoi ehdotuksen työaikadirektiivin tarkistamisesta jo vuonna 2004. Direktiiviehdotusta käsiteltäessä parlamentti on sitkeästi puolustanut nykyisiä työelämän pelisääntöjä ja työaikasuojelua. Jäsenmaiden hallituksista koostuva neuvosto, Suomi mukaan lukien on kannattanut selkeitä heikennyksiä palkansaajien työoloihin. Eipä ihme, että esimerkiksi ay-liike kautta Euroopan on kampanjoinut tätä historian ensimmäistä ”työelämän huononnusdirektiiviä” vastaan.

Pääministeri Vanhanen esitti helmikuun 2.päivä järjestämässään seminaarissa "Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla" kritiikkiä suomalaisia meppejä kohtaan siitä, että nämä äänestivät neuvoston kantaa vastaan ja Vanhasen tulkinnan mukaan "Suomen kannan" vastaisesti. Hän kysyi: "Kenen asialla ollaan?" Vastaus Vanhasen kysymykseen on joka tapauksessa ilmiselvä: kansalaisen ja äänestäjän asialla.

Vanhanen olisi kuitenkin voinut myös tarkentaa, että hänen mainitsemansa Suomen kanta on Suomen hallituksen kanta. Hallituksen, jonka muodostavat Keskusta ja Kokoomus. Demarihallituksen johdolla oltaisiin luultavasti ajettu toisenlaista politiikkaa. Vanhanen ei varmasti kokeneena poliitikkona odota, että oppositio eduskunnassa äänestäisi suoraan hallituksen kannan mukaisesti. Näin ei tapahdu myöskään Euroopan parlamentissa. Jos SDP ja Keskusta eivät ole aina samaa mieltä asioista Arkadianmäellä, pitäisikö heidän sitten olla samaa mieltä asioista Brysselissä? Haloo Matti, ei Euroopan parlamentti ole Moskova, jossa karvalakkivaltuuskunta välittää Helsingin terveiset ja toivottaa jatkossakin hyvää yhteistyötä. Brysselissä tehdään parlamentaarista puoluepolitiikka samalla tavalla kuin Suomessakin. Se ei saisi olla yllätys EU-politiikka johtavalle pääministerille.

Vanhasen kommentti lienee tarkoitushakuinen, mutta se myös tarpeettomasti hämärtää Euroopan parlamentin roolia. Suomalaisia jäseniä Euroopan parlamenttiin ei valita edustamaan pelkästään "Suomen" etua. Aivan kuten eduskunnassakin parlamentissa toimitaan poliittisissa ryhmissä, jotka ajavat omien arvojensa mukaisia asioita. Kukin meppi valitaan parlamenttiin poliittisen puolueensa listoilta ja hän saa mandaatin ajaa puolueensa mukaista EU-politiikkaa. Näin ollen demarit Euroopan parlamentissa tekevät samaa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvaa politiikkaa kuin kotimaassa.

Työaikadirektiivistä käyty äänestys osoittaa selvästi millaisilla agendoilla eri puolueet ja parlamenttiryhmät työtään tekevät. Suomalaisten osalta jako on selvä. Kaikki muut mepit äänestivät työaikasuojelun ja Sosiaalisen Euroopan puolesta, paitsi RKP:n Henrik Lax ja kokoomusmepit Piia-Noora Kauppi ja Ari Vatanen sekä osin Eija-Riitta Korhola. He olisivat halunneet heikentää nykyisiä työaikasuojeluun liittyviä sääntöjä. Korhola tosin äänesti työ- ja perhe-elämän yhdistämisen puolesta, mutta kannatti esimerkiksi mahdollisuutta poiketa 48 tunnin viikoittaisesta enimmäistyöajasta. Eurokonservatiivien EPP-ryhmä, johon Kokoomus kuuluu, jäsenistöä äänesti muutenkin työelämän pelisääntöjen heikentämisen puolesta – eurodemareista ei kukaan. Meidän tehtävämme onkin näissä vaaleissa kertoa äänestäjille parlamenttiryhmien väliset erot.

SDP kuuluu Euroopan yhtenäisimpään puolueeseen Euroopan sosialidemokraattiseen puolueeseen. Euroopan parlamentissa toimimme sen parlamentaarisen ryhmän sosialidemokraattisen ryhmän alla. Vaikka Euroopan laajuisesti toimittaessa on luonnollista, että osista kysymyksistä ollaan myös ryhmän sisällä eri mieltä, niin sosialidemokraattinen ryhmä eroaa huomattavasti harvemmin kuin parlamentin konservatiiviryhmä. Liberaaleja arvoja korostava uusi työväen puolueemme Kokoomus toimii ryhmässä, jossa laaja joukko ei kannata aborttioikeutta, seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, maahanmuuttajien inhimillistä kohtelua tai nykyisten työelämän pelisääntöjen säilyttämistä. Ei ehkä ihan sitä, mitä tavallinen suomalainen äänestäjä oikeasti haluaa?

Paljon paremmin ei mene Keskustallakaan. Vanhasen pyrkimys hämärtää parlamenttiryhmien välisiä eroja lieneekin tulkittavissa sitä taustaa vasten, että maanviljelijän edunvalvojaksi julistautuva Keskusta-puolue joutuu parlamentissa toimimaan Liberaaliryhmässä, joka tunnetusti kannattaa maataloustukijärjestelmästä luopumista - ainakin sen nykyisessä muodossa.


ps. Demarinuorten ehdokkaat eurovaaleissa ovat siis Niko Korte ja Jenny Lindborg. Molemmat osaavia ja asiantuntevia sekä kielitaitoisia nuoria, joiden takana voimme ylpeänä seistä. Henkilökohtaisesti olen iloinen kollegani Jennyn ehdokkuudesta. Olemme tehneet yhdessä töitä Riitta Myllerin avustajina toukokuusta 2008. Jakamassamme työhuoneessa yhdessä tehdyt projektit, käydyt keskustelut ja vietetyt tunnit ovat vakuuttaneet minut siitä, että Jennyllä on sellaista näkemystä ja osaamista jota Euroopan parlamentissa tarvitaan.

Niko ja Jenny tulevat tarvitsemaan apua ja tukea tulevina kuukausina. Ottakaa yhteyttä heihin ja heidän tukiryhmiinsä tai oman alueenne Demarinuoriin ja lähtekää mukaan vaalikentille. Tehdään yhdessä loistava, Eurooppa-myönteinen kampanja, jolla saamme nämä kaksi lahjakasta nuorta loistavalle äänisaldolle.

Kyseinen teksti on julkaistu Lippu-lehden numerossa 1/2009.