Mies- ja naispoliitikko

Esa kirjoittaa Ike-boyn seikkailusta ulkoministerin tontin hoitamisen kannalta hyvin. Juuri näin olisin itsekin kirjoittanut, joten lukekaa täältä.

Mutta mutta, toinenkin asia nousi mieleeni. Ja kaiken uhallakin on pakko esittää seuraava kysymys:

Jos yksikin naispoliitikko olisi urallaan iskenyt kaikkia ja kaikkea mikä liikkuu, jäänyt useamman kerran kiinni tuhmien ja välillä suorastaan hävyttömien tekstiviestien lähettelystä itseään puolet nuoremmille miehille, ollut lukuisia kertoja kaikkien tietäen uskoton puolisolleen ja mainostaisi itseään bilehileenä, olisiko hänet kerta toisensa jälkeen palkittu kansanedustajan paikalla, lukuisilla luottamustehtävillä ja lopulta ulkoministerin asemalla? EI olisi! Naisia arvioidaan tässä asiassa aivan eri moraalimittareilla!

Ei sillä, että kannattaisin tällaista käytöstä ja haluaisin, että naisetkin näin tekisivät. Ja vielä erikseen mainittakoon, että nykyinen sairaalloinen kiinnostus politiikan sisällön sijaan poliitikoiden yksityiseen elämään, ei ole mielestäni kannatettava ilmiö.

Mutta ei sekään kyllä oikein ole, että naisten pitää olla neitsyt-marioita ja Ike-boy saa kaiken anteeksi!

PS. 12.3.2008: Sain ääneen esittämääni kysymykseen itseäni tyydyttävän vastauksen. Ei lisättävää aiheeseen. :)

Paitsi, että JP olet aivan oikeassa viimeisessä kommentissasi. Ei lainkaan hyvä suunta se, että asiasisältöjen sijaan eniten kiinnostaa poliitikkojen yksityisyys. Osin tästä kirjoitin jo keväällä vaalien yhteydessä otsikolla vaaliteatteria. Mutta toisaalta kukin poliitikko voi (tietyssä määrin) omalla toiminnallaan siihen vaikuttaa, miten itsestä kirjoitetaan.