Pikkujoulujen keskeltä

Aika kiitää kovalla vauhdilla. Kolme kuukautta sitten aloitetusta harjoittelusta Euroopan parlamentissa on enää jäljellä kuukausi. Sitten on edessä joululoma. Työtehtävien opettelu ja hallinta ovat vieneet yllättävän tehokkaasti mehut ja kun lisäksi olen ollut väliaikaisesti ilman kotikonetta, ei esimerkiksi blogin päivitykselle ole juuri jäänyt aikaa/energiaa.

Politiikkaa on todella päässyt seuraamaan eri tavalla kuin ikinä ennen. Suomessa levitetty mielikuva isosta pahasta EU:sta, joka aina sorsii pienti sisukasta Suomea, ei täältä katsottuna tunnu kovin oikealta. Totta kai esimerkiksi sokeripäätökset ovat hankalia Suomelle, mutta esimerkiksi tässä kysymyksessä ei peruslähtökohdista ole Suomessa puhuttu juuri lainkaan - eli siitä, että kyseessä on ensinnäkin asia, josta Suomi on itse ollut päättämässä jo vuonna 2005. Ja toisaalta, että EU:n on yksinkertaisesti pakko muuttaa sokeritukipolitiikkaansa kahdesta eri syystä: WTO:ssa hävityn keissin vuoksi, jossa kysymys oli siitä, että EU on pitänyt omalla alueellaan maailman markkinahintoja korkeampia hintoja, mutta on silti myynyt omaa sokeriaan muualle maailman markkinahinnoille - nyt WTO antoi lopullisen kantansa, että tämä on väärin. Ja toiseksi sitten se, että vuonna 2009 kehitymaiden tuotteet, esimerkiksi sokeri, pääsevät unionin markkinoille vapaasti "everything but arms" sopimuksen myötä.

141 -tuesta en viitsi edes aloittaa. Yhtä kaikki, välillä tulee oikein vihaiseksi kun lukee suomalaisia lehtiä ja niiden EU-uutisointia. Surullisinta on se, että välillä jutuista välittyy sellainen kuva, etteivät toimittajat edes tiedä, miten EU toimii! Ja se on surullista.

Erityisen paljon meillä on ollut pöydällä ilmastonmuutoskysymykset. Ilmastonmuutos on nyt kaikkien huulilla. Entistä vähemmän on niitä, jotka edelleen uskovat, ettei ilmastonmuutosta tapahdu. Ymmärrys siitä, että jotain tarttis tehdä on esimerkiksi parlamentissa laaja. Ilmastonmuutoksen kohdalla kuitenkin nyt tarvitaan todellisia konkreettisia tekoja. Yhden mahdollisuuden toteuttaa konkreettisia toimia Euroopan parlamentti jätti käyttämättä lokakuun lopussa, lähinnä keskustaoikeiston "ansiosta". Parlamenttihan äänesti lokakuussa henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä käsittelevästä strategiasta. Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan vuoteen 2012 mennessä markkinoille tulevien henkilöautojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt olisivat 120 grammaa kilometriltä. Tämähän olisi jo täysin mahdollista teknisesti.

Autoteollisuuden lobbaamisen kyllästämät keskustaoikeiston MEPit osoittivat äänestyksessä, että heille ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen tapahtuu ainoastaan juhlapuheissa. Heidän ansiostaan hukataan taas pari vuotta, kun autoteollisuudelle sitova tavoite 125 gramman hiilidioksidipäästötasosta tulee voimaan vasta vuonna 2015.

Vielä kun muistaa, että autoteollisuus on itse luvannut jo 90-luvulla saavuttaa 120 gramman päästötason, ei voi kun ihmetellä keskustaoikeiston toimintaa. Tässä olisi ollut oivallinen keino tehdä jotain todellista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, mutta nyt hukataan tältä osin kolme vuotta.

Ensi viikolla alkaa Balilla YK:n ilmastokokous... Balin neuvottelujen tulisi ohjata meitä kohti kattavaa ja oikeudenmukaista post-Kioto-sopimusta... Saa nähdä kuinka käy.

Täällä taas vietetään töiden ohella pikkujoulukautta. Tänään pääsin muun muassa saunaan ja sain nauttia glögiä. Siitä se joulutunnelma herää.