Muistot roskikseen?

Tänään tajusin, että muuttopäivä yksiöstäni takaisin vanhempieni nurkkiin (ainakin tavaroiden osalta) lähenee koko ajan. Siihen on enää kaksi viikkoa. Kun samassa ajassa pitäisi myös viimeistellä gradu (93 sivua kirjoitettuna, loppu lähenee koko ajan), ei aikaa ole liikaa. Varsinkaan kun minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että joudun käymään kaikki säästämäni paperit ym. tavarat läpi ja miettimään, mitä vielä haluan säästää. Tämän päivän osalta saalis oli lopulta yksi säkillinen papereita ja yksi säkillinen muuten vain roskia. Poisheitettäväksi siis. Vaatekaapinkin kävin jo läpi - tuloksena yksi jätesäkillinen kirpputorille myyntiin meneviä vaatteita sekä pieni säkillinen muuten vain kierrätykseen meneviä vaatteita.

Minä en yksinkertaisesti ole kovin hyvä heittämään tavaroita pois. Säästän esimerkiksi kuitin käydessäni hyvässä näyttelyssä. Tai elokuvalipun nähdessäni erittäin hyvän elokuvan. Puhumattakaan esitteistä, kokouspapereista tai luentomuistiinpanoista. Minulla on tallessa myös vanhoja postikortteja, rintamerkkejä sekä hauskoja pullonalusia. Jostain syystä ajattelen aina, että "saatan joku päivä tarvita tätä". Tai, että "vanhempana saatan haluta näyttää tätä mahdollisille lapsilleni". Tai, että "muistan asiat paremmin, jos säästän niistä jotain konkreettista".

Mutta miksi sen tarvitsee olla niin? Eikö minulla ole ihanat muistot Tansaniasta ilman, että minun tarvitsee säästää boarding passin lennolta? Enkö muista ihan hyvin, miten paljon nautin Ultra Bran viimeisellä Tampereen keikalla ilman, että säästin illan keikkalipun? Ja jos oikein pinnistän, muistan myös ensimmäisen kerran kun poika vei minut ulos syömään, vaikkei minulla olekaan siitä tallessa kuittia.

Muutaman seuraavan vuoden kuluessa tulen luultavasti matkustamaan työn perässä paljonkin ja tavarani saattavat oleilla vanhempieni luona pitkään. Hamstraaminen ei oikein onnistu, jos aina maata muuttaessa oman elämän pitää mahtua 20 kiloon. Muistojen keräämisen pitää tapahtua jotenkin muuten kuin säästämällä kaikki pienimmätkin paperit.

Tänään kävin läpi laatikkoni ja säilytyslokeroni. Vieroitukseni hamstraamisesta tapahtuu varovasti. Säästin toki edelleen parhaimmat luentomonisteet ja tärkeimmät kokouspaperit. En myöskään malttanut luopua keräämistäni mainospostikorteista, koska, no ne nyt vaan on niin kivoja. Mutta heitin pois kaikki kahden vuoden aikana keräämäni kuitit, liput ja esitteet. Ja osan rintamerkeistä sekä turhimmista kokouspapereista. Ehkä jo seuraavassa muutossa maltan heittää pois 90-luvun tiliotteet. Ehkä.

ps. Kuva yksiöni "makuuhuone/ruokasali"-puolesta ennen muuttoa.