Halutaan vakituiseen työsuhteeseen...

25-vuotias, vastavalmistunut, kahden pienen lapsen äiti? Koskas viimeksi näit tällaisen lauseen avoimesta työpaikasta kertovassa ilmoituksessa? Hahaa, etpä tainnut nähdä, niin! Sillä tuossahan ovat kaikki tekijät aivan pielessä - liian nuori, liian vastavalmis ja liian äiti..

No minä olen onneksi vasta 24-vuotias. Ja en edes vielä valmis. Eikä lapsiakaan vielä ole. Mutta yhtäkaikki - viimeiset päivät olen todella tarkkaan joutunut miettimään, mitä tulevaisuudeltani haluan ja mikä olisi se paras tie.

Katsotaanpa esimerkiksi Akavan tilastoja viime vuosilta: Akavan jäsenistön alle 30-vuotiaista valtion palveluksessa olevista naisista 73 prosenttia (73 prosenttia!!!!) on pätkätöissä. Kuntien palveluksessa olevien luku on 65. Yksityisellä kuitenkin 25 prosenttia. Vaikkapa Tehyllä vastaava luku on yli 50 prosenttia.

Siinähän ei ole mitään pahaa, että ihminen itse haluaa olla pätkätöissä. Tai määräaikaisena erilaisissa projekteissa. Itsekin voisin hyvin kuvitella toimivani tulevaisuudessa hyvinkin erilaisissa, vaihtuvissa projekteissa kansainvälisten kysymysten parissa.

Mutta tuossa 73 prosentissa on taatusti paljon myös niitä naisia, jotka pakotetaan epämääräisiin, lyhyisiin työsuhteisiin, silpputöihin. Ei se minunkaan haluni mahdollisesti vaihtaa työpaikkaa tarkoita sitä, ettenkö kaipaisi työsuhteeseeni ennustettavuutta ja turvaa, uskoa siihen, että työ jatkuu, vaikka esimerkiksi tulisinkin raskaaksi. Mikä onkin muuten yksi nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla heikentävistä tekijöistä - me olemme kaikki potentiaalisia synnyttäjiä.

Perusteettomat määräaikaisuudet tulisikin mitä pikemmin esimerkiksi valtion hallinnossa vakinaistaa. Ja työsuhteiden epäoikeudenmukainen ketjuttaminen tulisi lopettaa. Lisäksi nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla edistääkseemme meidän tulisi EHDOTTOMASTI viimeinkin jakaa vanhemmuuden kustannukset! Myös isä osallistuu (useimmiten) aika aktiivisesti lapsentekoprosessiin. Vieläpä useimmiten aika halukkaasti. Kai isän työnantaja sitten voisi myös osallistua vanhemmuuden kustannuksiin?

Mistäpä moiset pohdinnat ovat syntyneet? No syksyllä edessä on lähtö Brysseliin työharjoitteluun. Haettuani paikkaa ja saatuani sen, kävikin niin, että olisinkin saattanut saada täältä Suomesta myös pidemmän ja luonnollisesti palkallisen työsuhteen. Mietin ja pohdin asiaa eri kantilta monta päivää. Jos lähden, saanko harjoittelun jälkeen toisia töitä? Joudunko harjoittelukierteeseen tai kenties pätkäprojektikierteeseen? Lopulta päätin tässä kohtaa ottaa ehkä pienoisen riskin ja lähteä kuitenkin Brysseliin. Vaikka kyseessä onkin lyhyt harjoittelu, on se minulle kansainvälisen politiikan opiskelijana upea mahdollisuus. Ja en halua tässä kohtaa olla lähtemättä ja katua asiaa seuraavat vuodet. Katsotaan sitten jouluna miten käy, kun saan maisterin paperit ja lähden etsimään töitä oikeasti 25-vuotiaana, vastavalmistuneena maisterina (ja potentiaalisena synnyttäjänä). Kaduttaako sitten? Tuskin..