Synkeäkö 20. blogimerkintä?

Olisin kyllä suonut kirjoittavani 20. blogimerkintäni hieman mukavimmissa tunnelmissa, mutta ei auta valittaa - kansa on puhunut. Vaihdetaanko kansa vai muutetaanko omaa toimintaa? Kas siinä pulma..

Pipan tulokseen voimme olla tyytyväisiä. Pienellä budjetilla ja heikon yleismenestyksen keskellä kuitenkin 796 ääntä. Tuntemattomalle nuorelle tosi hyvä tulos. Koko puolueen ja ennen kaikkea koko vasemmiston tulos kuitenkin pistää miettimään. Mikä meidän viestissämme ei mennyt perille? Ja miksi meidän perinteisillä alueilla jätettiin äänestämättä tai äänestettiin esim. Perussuomalaisia?

Iso huomio on se, että koulutetut karkasivat tällä kertaa kokoomuksen taakse. Veronalennukset siis kiinnostavat enemmän kuin hyvinvointipalveluihin satsaus? Näinkin voisi sanoa. Uskon myös paljon siihen, mitä eräs ystäväni eilen sanoi, eli että ihmiset haluavat tänä päivänä muuttua asiakkaista osaltansa palvelujen tuottajiksi. Hyvinvointivaltiota kyllä kannatetaan, mutta sen halutaan toimivan yksilöllisemmin kuin tänä päivänä. Ja tämä saattoi koitua meidän tappioksemme - emme osanneet viestiä sitä, että hyvinvointivaltiokin voi muuttua ilman, että luovutaan tasa-arvon periaatteesta. Itse pelkään, että Kokoomuksen politiikalla syrjäytyneiden määrä kasvaa ja, että julkisesti tuotettujen palvelujen määrä laskee. Tulevaisuudessa siis lienee niin, että SDP:n tulee entistä enemmän paneutua siihen, miten julkiset palvelut joustaisivat paremmin yksilön mukana ja miten toisaalta yhteisöt pääsisivät itse vaikuttamaan niiden tuotantoon - ilman, että siis tingitään siitä periaatteesta, että palvelut taataan kaikille.

Surullista ja toisaalta myös yllättävää on nuorten alhainen äänestysinto. Huolimatta Allianssin ja Oikeusministeriön tiiviistä kampanjoinnista, nuoret eivät ruuhkauttaneet vaalipaikkoja. Työtä yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja poliittisen vaikuttamisen lisäämiseksi lienee paikallaan jatkaa myös vaalien välillä! Tai siis eduskuntavaalien välillä - nyt olisi jatkettava herättelyä seuraaviin kunnallisvaaleihin.

Vaalikentillä kiertäessä joutui valitettavasti toteatamaan sen, miten huono imago puolueellamme on nimenomaisesti nuorten parissa. On hullua, että imagomme on esimerkiksi niin konservatiivinen ja suvaitsematon, ottaen huomioon vaikkapa sen, että enemmistö ryhmästämme kannatti hedelmöityshoitojen sallimista kaikille naisille. Toisin oli "arvoliberaalissa" kokoomuksessa, jonka ryhmästä enemmistö vastusti tätä. Imagonmuutos talkoisiin tarvitaan nyt kaikkia. Imago ei muutu valitettavasti pelkästään radikaaleilla tempauksilla tai vallankumousta suunnittelemalla. Meidän tulee entistä määrätietoisemmin jatkaa toimintaa ja oman politiikkamme tekemistä. Yhä enemmän pitää myös keskittyä siihen, miten viestimme toiminnastamme eteenpäin. Toisaalta nyt viimeistään tulisi nostaa entistä enemmän nuoria esimerkiksi kunnallispolitiikassa esiin. Ja muutenkin keskittyä ihmisten aktivoimiseen. Lienee paikallaan saada aikaan reilu nuorennus kunnallisvaalien ehdokaslistalle.

Analyysia kehnosta tuloksesta siis tarvitaan. Itse olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että puolueen kampanja oli hyvä. Ehkä hienoinen siirtyminen vasemmalle ei tuntunut uskottavalta hallitusvuosien jälkeen, mutta silti olen tyytyväinen, että teimme sellaisen linjanvedon. Olen myös iloinen omasta työstämme täällä Pipan ryhmässä. Pätevää ehdokasta on mukava "myydä" ja kaikki jaksoivatkin tehdä iloisena työtä loppuun asti. Yhteishenki pysyi hyvänä. Ja kävimme taatusti monia mielenkiintoisia keskusteluja eri-ikäisten miesten ja naisten kanssa näiden viikkojen aikana. Erityisesti ne hyvät keskustelut ovat itselle olleet mieleisiä. Ja muutenkin lukuisten mielenkiintoisten uusien ihmisten kohtaaminen. Parin päivän hengähtäminen lienee sallittua, mutta sitten Taistelu jatkukoon!