Maailman tila

MEPit äänestäjän asialla

2009-03-02T08:18:00.000-08:00

Viime joulukuussa europarlamentaarikot osoittivat jälleen, että parhaimmillaan Euroopan parlamentti voi toimia todellisena vastavoimana jäsenmaiden hallituksista koostuvalle ministerineuvostolle ja valvoa kaikkien eurooppalaisten etua lainsäädäntötyössä. Parlamentti vastasi joulukuun täysistunnossaan neuvoston yhteiseen kantaan työaikadirektiivistä selvällä viestillä: Me emme suostu heikentämään työntekijöiden oikeuksia ja olemassa olevaa lainsäädäntöä.

Komissio antoi ehdotuksen työaikadirektiivin tarkistamisesta jo vuonna 2004. Direktiiviehdotusta käsiteltäessä parlamentti on sitkeästi puolustanut nykyisiä työelämän pelisääntöjä ja työaikasuojelua. Jäsenmaiden hallituksista koostuva neuvosto, Suomi mukaan lukien on kannattanut selkeitä heikennyksiä palkansaajien työoloihin. Eipä ihme, että esimerkiksi ay-liike kautta Euroopan on kampanjoinut tätä historian ensimmäistä ”työelämän huononnusdirektiiviä” vastaan.

Pääministeri Vanhanen esitti helmikuun 2.päivä järjestämässään seminaarissa "Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla" kritiikkiä suomalaisia meppejä kohtaan siitä, että nämä äänestivät neuvoston kantaa vastaan ja Vanhasen tulkinnan mukaan "Suomen kannan" vastaisesti. Hän kysyi: "Kenen asialla ollaan?" Vastaus Vanhasen kysymykseen on joka tapauksessa ilmiselvä: kansalaisen ja äänestäjän asialla.

Vanhanen olisi kuitenkin voinut myös tarkentaa, että hänen mainitsemansa Suomen kanta on Suomen hallituksen kanta. Hallituksen, jonka muodostavat Keskusta ja Kokoomus. Demarihallituksen johdolla oltaisiin luultavasti ajettu toisenlaista politiikkaa. Vanhanen ei varmasti kokeneena poliitikkona odota, että oppositio eduskunnassa äänestäisi suoraan hallituksen kannan mukaisesti. Näin ei tapahdu myöskään Euroopan parlamentissa. Jos SDP ja Keskusta eivät ole aina samaa mieltä asioista Arkadianmäellä, pitäisikö heidän sitten olla samaa mieltä asioista Brysselissä? Haloo Matti, ei Euroopan parlamentti ole Moskova, jossa karvalakkivaltuuskunta välittää Helsingin terveiset ja toivottaa jatkossakin hyvää yhteistyötä. Brysselissä tehdään parlamentaarista puoluepolitiikka samalla tavalla kuin Suomessakin. Se ei saisi olla yllätys EU-politiikka johtavalle pääministerille.

Vanhasen kommentti lienee tarkoitushakuinen, mutta se myös tarpeettomasti hämärtää Euroopan parlamentin roolia. Suomalaisia jäseniä Euroopan parlamenttiin ei valita edustamaan pelkästään "Suomen" etua. Aivan kuten eduskunnassakin parlamentissa toimitaan poliittisissa ryhmissä, jotka ajavat omien arvojensa mukaisia asioita. Kukin meppi valitaan parlamenttiin poliittisen puolueensa listoilta ja hän saa mandaatin ajaa puolueensa mukaista EU-politiikkaa. Näin ollen demarit Euroopan parlamentissa tekevät samaa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvaa politiikkaa kuin kotimaassa.

Työaikadirektiivistä käyty äänestys osoittaa selvästi millaisilla agendoilla eri puolueet ja parlamenttiryhmät työtään tekevät. Suomalaisten osalta jako on selvä. Kaikki muut mepit äänestivät työaikasuojelun ja Sosiaalisen Euroopan puolesta, paitsi RKP:n Henrik Lax ja kokoomusmepit Piia-Noora Kauppi ja Ari Vatanen sekä osin Eija-Riitta Korhola. He olisivat halunneet heikentää nykyisiä työaikasuojeluun liittyviä sääntöjä. Korhola tosin äänesti työ- ja perhe-elämän yhdistämisen puolesta, mutta kannatti esimerkiksi mahdollisuutta poiketa 48 tunnin viikoittaisesta enimmäistyöajasta. Eurokonservatiivien EPP-ryhmä, johon Kokoomus kuuluu, jäsenistöä äänesti muutenkin työelämän pelisääntöjen heikentämisen puolesta – eurodemareista ei kukaan. Meidän tehtävämme onkin näissä vaaleissa kertoa äänestäjille parlamenttiryhmien väliset erot.

SDP kuuluu Euroopan yhtenäisimpään puolueeseen Euroopan sosialidemokraattiseen puolueeseen. Euroopan parlamentissa toimimme sen parlamentaarisen ryhmän sosialidemokraattisen ryhmän alla. Vaikka Euroopan laajuisesti toimittaessa on luonnollista, että osista kysymyksistä ollaan myös ryhmän sisällä eri mieltä, niin sosialidemokraattinen ryhmä eroaa huomattavasti harvemmin kuin parlamentin konservatiiviryhmä. Liberaaleja arvoja korostava uusi työväen puolueemme Kokoomus toimii ryhmässä, jossa laaja joukko ei kannata aborttioikeutta, seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, maahanmuuttajien inhimillistä kohtelua tai nykyisten työelämän pelisääntöjen säilyttämistä. Ei ehkä ihan sitä, mitä tavallinen suomalainen äänestäjä oikeasti haluaa?

Paljon paremmin ei mene Keskustallakaan. Vanhasen pyrkimys hämärtää parlamenttiryhmien välisiä eroja lieneekin tulkittavissa sitä taustaa vasten, että maanviljelijän edunvalvojaksi julistautuva Keskusta-puolue joutuu parlamentissa toimimaan Liberaaliryhmässä, joka tunnetusti kannattaa maataloustukijärjestelmästä luopumista - ainakin sen nykyisessä muodossa.

ps. Demarinuorten ehdokkaat eurovaaleissa ovat siis Niko Korte ja Jenny Lindborg. Molemmat osaavia ja asiantuntevia sekä kielitaitoisia nuoria, joiden takana voimme ylpeänä seistä. Henkilökohtaisesti olen iloinen kollegani Jennyn ehdokkuudesta. Olemme tehneet yhdessä töitä Riitta Myllerin avustajina toukokuusta 2008. Jakamassamme työhuoneessa yhdessä tehdyt projektit, käydyt keskustelut ja vietetyt tunnit ovat vakuuttaneet minut siitä, että Jennyllä on sellaista näkemystä ja osaamista jota Euroopan parlamentissa tarvitaan.

Niko ja Jenny tulevat tarvitsemaan apua ja tukea tulevina kuukausina. Ottakaa yhteyttä heihin ja heidän tukiryhmiinsä tai oman alueenne Demarinuoriin ja lähtekää mukaan vaalikentille. Tehdään yhdessä loistava, Eurooppa-myönteinen kampanja, jolla saamme nämä kaksi lahjakasta nuorta loistavalle äänisaldolle.

Kyseinen teksti on julkaistu Lippu-lehden numerossa 1/2009.

Hei me puhutaan sisäpolitiikkaa..

2009-02-16T13:59:00.000-08:00

Pitkä kirjoitustauko blogissani päättyy tällä NUSin blogissa julkaistulla tekstillä. Eurovaalien lähestyessä ei ainakaan liene aiheista pulaa...

Hei me puhutaan sisäpolitiikkaa..

Kokoomus starttasi lauantaina ”hei me puhutaan ulkopolitiikkaa” –kampanjan. Kävin katsomassa kampanjan nettisivuja ja ne ovat mielestäni aika tyylikkäät. Olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että ulkopoliittinen keskustelu ei ole pelkästään pienen eliitin yksinoikeus ja että on olemassa erilaisia ulkopoliittisia linjoja, joista on syytä keskustella.

Mutta sitten tulee se iso MUTTA. Hei me puhutaan ulkopolitiikkaa –kampanja on Kokoomuksen eurovaalien esikampanja. Eurovaalien? Siis mistä lähtien hei eurovaalit on ollut ulkopolitiikkaa? Kesän eurovaaleissa valitaan Euroopan parlamentin jäsenet. Jotka taas ovat lainsäätäjiä sellaisissa kysymyksissä kuin kuluttajansuoja. Ympäristölainsäädäntö. Ruokaturvallisuus. Työelämän pelisäännöt. Sisämarkkinalainsäädäntö. Teemoja joita ainakin itse pidän sisäpoliittisina. Ulkopolitiikan osalta parlamentin valta rajoittuu siihen, että neuvosto kuulee Euroopan parlamenttia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja valinnoista. Parlamentti voi myös esittää neuvostolle kysymyksiä ja suosituksia. Ei siis varsinaisesti mikään ulkopoliittisen vallan keskipiste.

Mutta Hei me puhutaan ulkopolitiikkaa –kampanja on looginen jatko ulkoministeri Alexander Stubbin marraskuisille kommenteille siitä, mistä eurovaaleissa saa puhua. Sellaiset sisäpoliittiset kysymykset kuten työelämän pelisäännöt, sosiaalipolitiikka ja koulutuspolitiikka eivät Stubbista kuulu vaalikampanjoinnin aikana sallittuihin keskustelunaiheisiin. Nyt näyttääkin selvältä, että Kokoomus pyrkii häivyttämään nämä keskustelun aiheet sivuun eurovaalien agendalta. Ja oman europarlamenttiryhmänsä EPP:n linjan mukaisesti myös Euroopan unionin agendalta. Ja tästä meidän pitäisi olla huolissaan!

Euroopan unioni on onnistunut luomaan yhteiset sisämarkkinat ja luomaan taloudellista kasvua. Mutta vielä toistaiseksi se on kehittynyt liiaksi markkinoiden logiikan mukaisesti. EY-tuomioistuin on viime vuosina antanut useita tuomioita, viime vuodelta esimerkkinä nk. Lavalin ja Vikingin tuomiot, joissa se on antanut etusijan yhteismarkkinoille ja yritysten vapauksille suhteessa palkansaajien oikeuksiin neuvotella työehdoista ja tarvittaessa ryhtyä työtaistelutoimiin. Ja mikäli parlamentin oikeistovoimat, mukaan lukien Kokoomus, saisivat päättää, näin olisi jatkossakin.

Sisämarkkinoiden logiikka aiheuttaa ongelmia myös hyvinvointipalvelujen tuottamiselle. Nykyisessä tilanteessa sisämarkkinoilla joudutaan kysymään, missä määrin jäsenmaa voi itse säädellä palveluiden tuotantoa. Siksi tarvittaisiin yhteistä politiikkaa, jonka avulla turvataan kaikille eurooppalaisille hyvinvointipalvelut, kansallista päätäntävaltaa sivuuttamatta. Kokoomus ei siis halua tästäkään keskustella, koska äänestäjää saattaisi kiinnostaa, miten oikeistoryhmät haluavat tästä oikeudesta luopua.

Kokoomuksen hei me puhutaan ulkopolitiikkaa –kampanja onkin suhteellisen nerokas yritys välttää keskustelua oikeista poliittisista kysymyksistä, jotka saattaisivat heidän kannatusta lähteä murentamaan. Tällä hetkellä suomalaisia kiinnostaa luultavasti enemmän kuin koskaan, miten työelämässä heitä suojellaan markkinavoimia vastaan. Aloitetaan ainakin tässä blogissa hei me puhutaan oikeista euroteemoista –kampanja, jonka avulla voimme osoittaa, että sillä ON väliä ketkä meitä edustavat Euroopan parlamentissa.

Tauko

2008-09-30T00:59:00.000-07:00

Monet ovatkin varmasti huomanneet blogini pitkän hiljaisuuden. Aluksi vietin onnellisena rauhallista ja blogitonta kesälomaa. Se tuli tarpeeseen. Erityisesti siksi, että syksystä tulee kiireinen. Ja se on jo ollut kiireinen. Viime viikko oli lähes kuumeisen jännittynyt, kun ympäristövaliokunta äänesti autojen hiilidioksidipäästörajoja käsittelevästä direktiivistä. Itse prosessia sen enempää kommentoimatta todettakoon, että lopputulos ympäristövaliokunnasta oli hyvä. Nythän pitää vielä saada täysistunnossa koko parlamentti ympäristövaliokunnan tiukan linjan taakse, mutta toivotaan parasta. Autoteollisuuden rajusta lobbaamisesta huolimatta ympäristövaliokunta päätyi kannattamaan lähellä komission ehdotusta ollutta linjaa, jossa uusille autoille asetetaan tiukat päästörajat vuodesta 2012 alkaen. Ympäristövaliokunta esittää myös sitovaa raja-arvoa vuodelle 2020 - tuolloin autonvalmistajan tuottamien autojen keskimääräiset päästöt on oltava alle 95 grammaa hiilidioksidia kilometriä kohti. Nykyisellään Suomessa keskimääräiset päästöt ovat noin 175g CO2/km.

Ensi viikolla ympäristövaliokunnassa äänestetään sitten päästökaupasta ja jäsenmaiden välisestä taakanjaosta päästökaupan ulkopuolisten sektorien osalta. Varsinkin päästökauppa kiinnostaa ja lobbaus on ollut kovaa. Vielä on liian aikaista sanoa tuleeko äänestyksestä lopulta jännittävä, sillä raportoija vasta laatii kompromissejaan. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa suuri osa valiokunnan jäsenistä voi tukea niitä, jolloin parlamentti saa vahvan tuen neuvotteluille neuvoston kanssa lopullisesta direktiivistä. Palataan asiaan äänestyksen jälkeen.

Blogini hiljaisuus saattaa kuitenkin jatkua vielä hetken, sillä päätin lähteä kunnallisvaaleissa ehdolle Tampereella. Niinpä kirjoittelu saattaa ainakin hetkeksi siirtyä enemmän tuoreille kotisivuilleni www.venlavirkamaki.com/ sekä Aamulehden blogipalstalle. Nähdään siellä!

Kesälomaa odotellessa

2008-07-03T05:52:00.000-07:00

Vielä kaksi kokonaista viikkoa (ja yksi päivä) kesälomaan. Eilen oli koko kevään tärkeimmät deadlinet, kun päästökauppadirektiiviin ja päästökaupan ulkopuolisia sektoreita koskevaan päätökseen piti jättää muutosehdotukset. Sen jälkeen antoi itselleen luvan hieman hengähtää, vaikka ei pitäisi. Ensi viikolla on vielä edessä valiokunnan äänestys uusiutuvia koskevasta direktiivistä. Voipi kyllä olla, että viimeinen viikko töissä menee zompiena.

Monesta tekisi mieli kirjoittaa, mutta en vaan jaksa. Keskustelun avaamiseksi ja ajatuksien herättämiseksi ohjaan blogiani seuraavat lukemaan kaksi hyvää analyysia siitä, missä Euroopassa nyt ollaan. Ensinnäkin Mikan loistoteksti euroskeptisyydestä. Ja toisekseen Riitan kirjoittama kolumni yhteistyöstä ja luottamuksesta. Toivottavasti keskustelu näistä jatkuu. Itse pyrin jatkamaan sitä viimeisten työrutistusten jälkeen.

Some offsetting to do...

2008-05-27T12:43:00.000-07:00

Lyhyen lyhyt päivitys, jolla perustelen blogini hiljaisuutta. Suurin syy on kuitenkin kiire, taas kerran. Viikot menee tiukasti töissä ja viikonloput näemmä viime aikoina Suomessa. Lennän torstaina kolmannen kerran toukokuussa Suomeen. (Ekologinen jalanjälkeni taitaakin olla tässä kuussa aika iso.) Toukokuun toisena viikonloppunahan tein Suomen "keikan" puolimaratonia varten. Viime viikonlopun vietin taas Demarinuorten liittarissa Jyväskylässä. Ja nyt edessä on työmatka. Tulen torstaina parlamentin aluekehitysvaliokunnan demarijäsenistä koostuvan ryhmän kanssa Suomeen. Ryhmä tekee aina silloin tällöin tällaisia "luokkaretkiä", joiden tarkoituksena on luonnollisesti tutustua konkreettisesti eurooppalaisiin alueisiin ja aluekehitysrahojen käyttöön. Ja tällä kertaa kohteena on sitten Suomi, Riitan ehdotuksesta. Torstain vietämme Helsingissä Uudenmaan liiton vieraana, mutta sitten matka jatkuu kohti Pohjois-Karjalaa. Siitä tulee itsellekin hauska kokemus. Minähän en nimittäin aluetta kovin hyvin tunne. Mukaan matkalle pääsin lähinnä sekatyömieheksi ja yleisapuriksi.

Sen verran vältämme päästöjä, että en sentään lennä tutustumismatkan ja puoluekokouksen välissä Brysseliin, vaan teen sitten alkuviikon Helsingissä töitä. Puoluekokouksessa minut löytänee useimmiten PES'n pöydän takaa. Tämä on minulle ensimmäinen kerta puoluekokouksessa edes seuraajana. Enpä oikein tiedä mitä odottaa. Toivon kuitenkin hyviä keskusteluja ja punnittujen mielipiteiden vaihtoa. Minua myös kiinnostaa, mitä käy puolueen ilmasto- ja ympäristöasiakirjalle. Kyseinen asiakirja on mielestäni hyvä, vaikkakin toivoisin erityisesti energialinjausten osalta pieniä muutoksia nykyiseen versioon. Odotan myös tietenkin, totta kai, pj-äänestystä. Liittarissa järjestetyn paneelin jälkeen oma valintani on edelleen Mippe. Vaikkakin myös Jutta oli hyvä paneelissa.

Jep jep, uusia tekstejä tänne lienee luvassa vasta pitkällä kesäkuun puolella, mutta puoluekokouksessa varmasti nähdään monen kanssa! Ja muille mukavaa alkukesää!

Unelmana ystävyys, maailmana yhteisyys

2008-05-11T23:56:00.001-07:00

SDP:n vaalislogan vuodelta 1987 julistaa, että "unelmana ystävyys, maailmana yhteisyys". Tuo mieleen kovasti toiveen "ilosta, intohimosta ja itseluottamuksesta". Vaan mistä syntyvät liikkeen sisäinen ilo ja intohimo? Onko sosialidemokraattinen liike puoluekokouksen 2008 alla yhtään lähempänä ystävyyttä ja yhteisyyttä kun ennenkään?

Vuosi sitten historiallisen huonosti menneiden vaalien jälkeen monelle minua vanhemmalle demarille saattoi nousta mieleen syksy 1991. Myös tuolloin oli takana hävityt vaalit. Turpiin oli tullut kunnolla. SDP menetti silloisissa eduskuntavaaleissa kahdeksan paikkaa ja suurimman puolueen aseman.

Vuodesta 1977 asti hallituksessa yhtäjaksoisesti istuneelle puolueelle tämä oli järkytys. Ja kuhina sen mukainen. Nopeasti vaalien jälkeen alkoivat puheet "syvällisesti tarpeesta keskustella puoluekokoustasolla" – ja samalla tarpeesta vaihtaa puolueen johtoa. Tuolloinen puheenjohtaja Pertti Paasio koettiin muun muassa ”kykenemättömäksi tekemään päätöksiä”. Ennen kaikkea kuitenkin ongelmaksi nousi Paasion huono julkisuuskuva.

Paasio itse kuvailee vaalien jälkeistä kuhinaliikettä ”varpusparveksi” kirjassaan Minä ja Mr Murphy. Varpusparvi-ilmiöllä Paasio tarkoittaa ilmiötä, jossa näennäisen rauhallisesti puussa kököttävä varpusparvi hajaantuu hyvinkin pienestä risahduksesta taivaan tuuliin. Mielekästä käyttäytymistä varpusparvelta, muttei ehkä suurelta puolueelta, jossa paineensietokyvyn tulisi olla korkea, toteaa Paasio.

Vuosi sitten keväällä tunnelmat sosialidemokraattisessa leirissä olivat jälleen murheelliset. Kannatuksen laahatessa pohjalukemissa ruoskintaa harrastettiin niin ulkoa kuin sisältä. Kuhina kävi jälleen puoluejohdon ympärillä. Toki niin huonoa vaalikampanjaa kuin SAK:n mainoksia syytettiin, mutta osansa sai myös puheenjohtajan huono imago. Vaikka tilanteessa olikin Paasion mainitseman varpusparvi-ilmiön piirteitä, koin ja koen edelleen puheenjohtajan vaihtamisen tarpeelliseksi. Karismaattisen johtajan yksi ominaisuuksista kun on se, että hän saa varpusparven pysymään oksillaan kovemmassakin maanjäristyksessä.

Poliittinen uudistustyö pistettiin käyntiin syyskuussa Lahdessa järjestetyssä tulevaisuusfoorumissa. Syksyn ja kevään aikana puolueen työryhmät ovat valmistelleet viisi tulevaisuusohjelmaa. Kuka tahansa ohjelmat lukenut voi itse omin silmin todeta, että tahtoa on. Sosialidemokratian uudistumista, suomalaisen työn tulevaisuutta, ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, henkistä hyvinvointia ja kulttuuria sekä toimivia kuntapalveluja käsittelevät ohjelmat ovat korkeatasoisia, tarjoten todellista vaihtoehtoa nykyiselle hallituspolitiikalle. Myös ohjelmien valmistelua voi pitää suhteellisen avoimena. Kaikilla on halutessaan ollut mahdollisuus kommentoida ohjelmia www.reilusuomi.fi -sivustolla - en tosin tiedä, kuinka paljon kommentit ovat lopullisiin asiakirjoihin vaikuttaneet.

Toinen uudistus lähti liikkeelle helmikuun 10.päivä tänä vuonna. Puolueen puheenjohtaja Eero Heinäluoma osoitti kuuluvansa valtiomiesliigaan ilmoittaessaan jättäytyvänsä vapaaehtoisesti syrjään puheenjohtajakisasta. Toisella uudistuksella tarkoitan mahdollisuutta uudistaa puolueen toimintakulttuuria ja rakenteita.

Kevät on jo ollut meidän kevät. Puolue pysyi ensinnäkin lööpeissä päivästä toiseen uusia puheenjohtajaehdokkaita ilmaantuessa kuin sieniä sateella. Hallituksen tekstiviestisekoilut ja tärkeimpien ministerien yksityiselämän revittely vielä paransivat tilannetta. Gallupluvutkin ovat nousseet.

Mutta tyhmempikin tajuaa, että galluplukujen nousu ei ole varsinaisesti ollut omaa ansiotamme. Pinnan alla kytevät ongelmat ovat edelleen samat. Puolue ei ole yhtään nuorentunut. Rakenteet ovat yhtä jäykät kuin ennenkin. Ja sisäiset toimintakulttuurit ennallaan. Varpusparvi on yhtä herkkä reagoimaan huonoksi katsomaansa johtajaan kuin ennenkin.

Sosialidemokraattinen liike tarvitsee unelmia, joiden pohjalta tehdä vahvaa sosialidemokraattista politiikkaa. Samalla tarvitsemme ystävyyttä paitsi luonnollisesti yli puoluerajojen, mutta ennen kaikkea oman liikkeemme sisällä, jotta energia suuntautuu keskinäisen riitelyn sijaan politiikan tekoon. Ja tarvitsemme yhteisyyttä. Iloa, intohimoa ja itseluottamusta ei voi pakottaa.

Paasio kirjoittaa sinänsä helppolukuisessa ja huumoripainotteisessa kirjassaan myös, että ”minusta on parempi, että joukkoliikkeessä toimitaan ja ajatellaan joukolla…Päätökset eivät voi olla yhden ihmisen, mutta eivät kokonaan myöskään enemmistön sanelemia. On kuunneltava enemmän kuin puhuttava… Usein pidetään päätöksenteon nopeutta laadun mittarina. Joskus näin onkin: kun on toimittava nopeasti, hyvä johto toimii. Yleisempää kuitenkin on, että demokratiaa vaatii aikaa. Aika on demokratian hinta.”

Kaltaisemme suuren liikkeen voima ja rikkaus on ihmisten, ajatusten ja osaamisen kirjossa. Osaammeko me parhaalla tavalla käyttää hyväksemme tämän? Tarvitsemme johtajan ja johtajia, jotka haluavat johtaa. Samalla tarvitsemme uuden sukupolven johtajia, jotka luottavat riittävästi omiin mielipiteisiinsä ja perusteluihinsa pystyäkseen antamaan tilaa myös muille mielipiteille ja antaakseen niiden tulla kuulluksi liikkeessämme.

ps. Kirjoitukseni Lippu 2/2008

Tanssii hallituksen kanssa

2008-05-11T23:55:00.001-07:00

Ulkoministerin kiinnostus puutarhan hoitoon. Pääministerin ja hänen ex-morsiamensa kiihkeä tekstiviestien vaihto. Suositun radiojuontajan traaginen putoaminen tanssikilpailusta kepun masinoiman tekstiviestikampanjan seurauksena. Jos kaltaiseni ulkosuomalainen lukisi pelkästään eri viestimien nettilehtiä, hänen kuvansa Suomen hallituspolitiikasta olisi koko lailla tämä.

Meneekö Suomella todella niin hyvin, että poliittisen keskustelun sijaan kaikki huomio voidaan kiinnittää johtajiemme yksityiselämän kiemuroihin? Ilmeisesti menee. Moittihan pääministeri Vanhanenkin Helsingin Sanomissa "viestimiä huono-osaisuuden korostamisesta." (HS 27.3.2008). Vanhanen ei tosin tainnut huono-osaisilla viitata niihin onnettomiin, joiden tekstiviestit päätyvät lehtien palstoille. Hänen mielestään kun julkisuudessa korostetaan liikaa, jos joillakin ryhmillä menee taloudellisesti huonosti. Perusteluna se, että kuitenkin suurimmalla osalla menee aika hyvin.

Kevään kuluessa on politiikassakin kuitenkin tapahtunut. Hallitus toi julki esityksensä muun muassa asiakasmaksujen korotuksista, perintö- sekä yliopistouudistuksesta. Kaikki nämä toteutuessaan lisäävät räikeällä tavalla yhteiskunnan eriarvoisuutta. Jos perintöveroa uudistetaan kaavaillulla tavalla, huojennuksista hyötyvät erityisesti kaikkein rikkaimpien lapset. Terveydenhuollon, hammashuollon sekä pieni- ja keskituloisten päivähoitomaksujen korotus kohdistuu kaikkein voimakkaimmin paljon sairastaviin, työttömiin ja pienituloisiin. Maksuja ollaan myös sitomassa indeksiin. Hallitus ei kuitenkaan esitä korotuksia sosiaalietuuksiin. Toisaalta maksujen korotukset yhdistettynä inflaatioon syövät myös keskituloisilta palkankorotusten tuoman ostovoiman kasvun.

Yliopistouudistuksessa kyse on taas siitä, että hallitus haluaa kannustaa yliopistoja muuttamaan hallintonsa yksityisiksi säätiöiksi. Tätä hallitus tukee lupaamalla yliopistoille lisärahoitusta, mikäli ne onnistuvat keräämään rahaa elinkeinoelämältä. Käytännössä siis avataan tie yliopistojen yksityistämiselle. Josta on vain pieni askel otettavana kohti lukukausimaksuja. Tämäkin lisäisi yhteiskunnallista eriarvoistumista.

Suurimmalla osalla suomalaisista menee siis hyvin. Mutta köyhtyy se keskiluokkakin, kun riittävästi maksuja korottaa. Vaan ketä kiinnostaa nyt ja tänään, mihin hallituksen esittämät uudistukset yhteiskuntaa vievät? Toki on reiluuden nimissä myönnettävä, että kyseisistä uudistuksista on kerrottu mediassa. Mutta kunnon keskustelua niiden seurauksista ei ole juuri käyty. Ja toisaalta, kun joka tuutista pukkaa tietoa Suomen kauniiden ja rohkeiden uusista juonipaljastuksista, tahtovat uutiset asiakysymyksistä jäädä jalkoihin. No onpahan ainakin sirkushuveja, vaikka leipä pöydässä tarjoiltaisiin jatkossa useammassa kodissa ilman silavaa.

ps. Pääkirjoitukseni Lippu 2/2008

Juoksujännitystä

2008-05-06T13:33:00.000-07:00

Pikkuhiljaa alkaa jännittää. Juoksen lauantaina Helsinki City Runin, eli Helsingin puolimaratonin yhdessä vanhempieni ja kahden ystäväni kanssa.

Edessä on nyt kahden vuoden sisään neljäs puolimaraton, kaikkinensa 21 kilometrin happihyppylenkkejä on kertynyt viisi. Aikani ei vuosien varrella ole juurikaan kehittynyt, harjoittelijana kun en ole mikään pontevin. Juoksen kyllä säännöllisesti. Mutta pystyäkseni parantamaan aikaani, minun tulisi harjoitella systemaattisemmin ja suunnitelmallisemmin. Siis erivauhtisia ja erimittaisia lenkkejä, tietyn kierron mukaan. Mutta koska oma tavoitteeni on vain nauttia juoksemisesta, en ihan näin suunnitelmallisesti jaksa treenata. Joten en tälläkään kertaa odota alittavani kahta tuntia. Jos nyt johonkin 2 tunnin ja vartin aikaan pääsisi...

Vanhana kilpavoimistelijana pidän kuitenkin siitä, että harjoittelulla on joku päämäärä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin osallistuminen juoksutapahtumiin myös pakottaa käymään lenkillä - kiireiselle (ja osin laiskalle) ihmiselle myös sohvan nurkkaan käpertyminen iltaisin lenkkeilyn sijaan voisi tulla tavaksi, jos edessä ei siintäisi puolimaratonin kaltainen suoritus.

Pientä jännitystä on siis kuitenkin ilmassa, kuten aina ennen juoksua. Mitä jos jalat ei kestä? Mitäs jos on kamalan kuuma ja meinaa kuolla? Ja mitäs jos vanha polvivamma kaikesta huolimatta vaivaa? Jännitys itse asiassa poistuu vasta kun juoksu starttaa. Ja yleensä sitten onkin kivaa noin 15 kilometriä ja ei-niin-kivaa 6 kilometriä. Ja sitten taas maalissa olo on mahtava! Sitä jo melkein odotellessa ;)

Mutta jos satut lauantaina ohittamaan city runin reitin, niin kannusta ihmeessä juoksijoita. Sekin on kiva juttu juoksutapahtumissa - iltalenkeillä harvoin kuulee huutoa ja kannustusta..

Hauskaa vappua!

2008-04-28T16:58:00.000-07:00

No niin. Viimeinen piste kirjoitettu. Kuusi numeroa (1,5 vuotta) kestänyt Lipun päätoimittajuus olis vähän niinku ohi. Loistava taittajamme vielä työstää viimeiset sivut kasaan ja sitten lehti pääsee painoon. Ja viimeinen Lippu à la Venla ilmaantuu juuri sopivasti ennen liittokokousta.

Huomenna on edessä Manneken Pisin ylioppilasjuhlat, kuten Suomi-Klubi mainostaa nettisivuilla. Hauska nähdä kuinka Brysselin suomalaiset valtaavat pienen aukion ylioppilaslakeissaan ja juhlivat vappuaattoa. Torstaina taas ajattelin käydä Antwerpenissä flaaminkielisten demarinuorien vieraana. Antwerpenin vappumarssi kun on ilmeisen perinteinen ja hieno karnevaali.

Eilisestä lähtien olen myös kohottanut toimistomme vappufiilistä soittamalla työväenlauluja. Minulle ne kuuluvat vappuun. Yksi ehdoton suosikkini on Oppimisen Ylistys. Tässä laulussa yhdistyvät niin kaunis musiikki kuin hyvät sanat ja sanoma, joka ei vanhene!

Niinpä toivottelen Oppimisen ylistyksen myötä Loistavaa Vappua kaikille!

OPPIMISEN YLISTYS (säv. Eero Ojanen, san. Bertolt Brecht, suom. H-P. Lappalainen)

Opi perusasiat
Se ei riitä, mutta opi ne
Niille joiden aika on tullut
Se ei koskaan ole liian myöhäistä

Opi kaikki aakkoset
Se ei riitä, mutta opi ne
älä anna sen harmittaa vaan ala jo
Sinun täytyy tietää kaikki
Sinun täytyy astua johtoon

Opi mies yömajassa
Opi mies vankilassa
Opi vaimo keittiössä
Opi kuusikymmenvuotias
Sinun täytyy astua johtoon

Mene kouluun koditon
Hanki tietoja vaikka palelet
Nälkäinen, tartu kirjaan
Se on hyvä ase
Sinun täytyy astua johtoon

Älä pelkää kysyä, toveri
Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää
Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä
Tarkista lasku
Sinun täytyy se maksaa
Laske sormesi joka erälle ja kysy
"Miksi tämä on näin?"
Sinun täytyy astua johtoon

Opi perusasiat
Niille, joiden aika on tullut
Se ei koskaan ole liian myöhäistä
Opi kaikki aakkoset
Se ei riitä, mutta opi ne...

(Agit Propin version voi käydä katsomassa täällä.)

Jalkapalloa

2008-04-28T15:18:00.000-07:00

Jalkapallokausi Suomessa on jälleen alkanut ja Veikkausliigan ensimmäinen kierros pelattu. Yhdeksi ennakkosuosikeista nostettu TPS otti makean 0-3 voiton Kuopiossa ja HJK perusvoiton Maarianhaminassa. Oma joukkueeni Tampere United nyhjäsi valitettavasti 0-0 tasapelin. Paikan päällä en luonnollisesti ollut, mutta otteluraporttien perusteella Jaro oli kyllä sunnuntaina lähempänä voittoa kuin TamU.

TamU lähtee kuitenkin kauteen ainakin minun papereissani suosikkina. Ari Hjelm on tehnyt mahtavaa työtä joukkueen perämisessä - tästä kertoo TamU:n huikea sarja "Zicon" valmentajavuosien aikana: kolme kultaa ja kolme pronssia. Vain kerran on jääty ilman mitalia.

Tälle kaudelle uuden tilanteen luo yhden tamperelaisen ikonin, Jarkko Wissin puuttuminen. Meillähän Tampereella näitä wissejä, helmisiä ja ojasia riittää.. :) Mutta 21-vuotiaana liigauransa maineikkaassa TUL:läisessä seurassa Tampereen Pallo-Veikoissa aloittanut Wiss jätti kyllä todellisen aukon TamU:n keskikentälle. Ennen kaikkea kuitenkin henkisen, olihan Wiss todellinen taistelija ja joukkueen herättäjä.

Yksi Zicon parhaista puolista valmentajana on kuitenkin hänen kykynsä saada nuorista pelaajista paras esille. En ole siis nytkään huolissani. Uskon, että TamU pystyy pelien edetessä paikkaamaan Wissin keskikentälle jättämän aukon. Menestykseen tottuu ja halu voittaa on varmasti edelleen kova. TamU:n todellinen tähtäin lienee tänäkin kesänä eurokentillä, siis Mestareiden liigan karsinnassa. Parasta TamU:a sopiikin odottaa viimeistään tuolloin. Itse toivon, että TamU:n tulevat europelit osuisivat johonkin "Berliinin pohjoispuolelle". Maantieteellisesti riittävän läheiselle paikkakunnalle kun tulisi ehdottomasti lähdettyä kannustamaan omiaan. Ja kesäloman alkaessa minut löytää myös Ratinasta.

Yleisesti ottaen Veikkausliigan osalta todettakoon muuten, että kauniissa kevätsäässä käydyt sarjakauden avauspelit keräsivät todella mukavia yleisömääriä, keskiarvon ollessa yli 3000 henkeä. Toivoa sopii, että suomalainen yleisö löytäisi enemmältikin Veikkausliigan pelit. (Tosin ne urheilukatsomoiden rasittavat haukkujakommentoijat, joista kirjoitin blogissani elokuussa 2007, voivat edelleen minun puolestani jäädä kotisohvalle!)

Kuvassa vauhdikkaita ja vaarallisia tilanteita Napolista, Serie A:n ottelusta Napoli-Atalanta

Kokoomuslaista köyhyyspolitiikkaa

2008-04-04T15:59:00.000-07:00

Benin tallista tulee ne parhaat voimat. Näin Benkku itse kertoo, miten ratkaista romanikerjäläisten tilanne:

"Tämä ongelma pitäisi taklata yksinkertaisesti järjestyslakia muuttamalla, niin että kerjääminen julkisella paikalla on kielletty... Yhtäältä kiellämme kerjäämisen kaduillamme jolloin ei tietystikään ole tarkoitus, että alamme sakottamaan näitä varattomia ihmisiä. Vaan tarkoitus on, että hetkessä viidakkorumpu kertoo, että Suomessa kerjääminen ei ole mahdollista, jolloin ne ihmiset, jotka tulevat tänne kerjätäkseen jäävät tietysti tulematta ja menevät muualle."

Poissa näkyvistä, poissa mielestä? Kesällä kuulin Tampereella sellaista juttua, että muutamana viikonloppuna poliisi "siivosi" kaupungin keskustaa kuskaamalla keskustan juopot perjantaina Teiskoon. Sieltä he sitten kömpivät takaisin keskustaan sunnuntai-illaksi. Eikös me voitais soveltaa tätä siten, että tuotais kaikki tuottavat ja työskentelevät ihmiset Etelä-Suomeen järkevien kulkuyhteyksien päähän ja vietäis kaikki deekut ja kodittomat Lappiin? Siellä heitä ei tarvis Helsingin herrojen ja rouvien joka päivä katsella, vaan kerran vuodessa voitais yhteisvastuukeräyspäivinä näyttää televiisiossa surullista kuvaa deekujen tunturikokouksista ja tiettyyn numeroon soittamalla voisi näille raukoille kerralla lahjoittaa 10 euroa "viranomaiskanavia ja luotettavia järjestökanavia pitkin".

Romanikerjäläisten ongelma on toki oikeasti olemassa oleva. Ja ennen kaikkea tulisi juuri pyrkiä parantamaan näiden ihmisten elämää omassa kotimaassaan. Mutta tällainen vie aina aikaa. Ja niin kauan kun romanien olot esimerkiksi Romaniassa ovat sellaiset kun ne ovat, en myöskään yhtään ihmettele heidän haluaan lähteä muualle. Oikea tie ei kyllä missään nimessä ole kerjäämisen kieltäminen. Näiden köyhien ja huonosta oloista tulevien ihmisten elämää on tuskin tarpeen enempää hankaloittaa - auttaa voi Suomessakin muutenkin, kun kerjäämisen kieltämällä.

Hyvää pääsiäistä!

2008-03-20T03:42:00.000-07:00

Kiireiset kolme kuukautta takana ja edessä entistä kiireisempi kevät aina kesälomaan saakka. Siksi aion itse nautiskella pääsiäisen lyhyestä lomasta, tekemällä mahdollisimman vähän :) Eli kunnolla rentoutuen ja löhöillen. Tänään lennän Suomeen, isä hakee lentokentältä ja vie kotiin Tampereelle. Sitten pääsee äidin ruokapatojen ääreen, saa syödä maailman parasta pääsiäissuklaata Mignonia ja nautiskella myös siukkujen ja ystävien seurasta.

Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille! Palataan poliittiseen keskusteluun taas pääsiäisen jälkeen.

ps. Tosin tässä välillä voi käydä liittymässä varapuheenjohtajuuttani tukevaan facebook-ryhmään täällä :)

Tiedotetta

2008-03-14T07:50:00.000-07:00

Tällainen tiedote lähti tänään Pirkanmaalta:

***
Pirkanmaan piiri kannattaa Demarinuorten varapuheenjohtajaksi Venla Virkamäkeä

Pirkanmaan ja Tampereen Demarinuoret asettavat ehdokkaakseen Demarinuorten varapuheenjohtajaksi Venla Virkamäen. Venla on 25-vuotias yhteiskuntatieteiden maisteri, ja hän on ollut liittohallituksen jäsen kaudella 2006-2008. Lisäksi hän on johtanut liiton kansainvälisten asioiden jaostoa sekä toiminut Lippu-lehden päätoimittajana.

Tampereella koulunsa käynyt Venla asuu Brysselissä, jossa hän työskentelee europarlamentaarikko Riitta Myllerin erityisavustajana ympäristö- ja ilmastonmuutosvaliokunnissa. Tätä ennen hän toimi aktiivisesti Pirkanmaan piirissä ja Tampereella niin Demarinuorissa kuin opiskelijapolitiikassa. Myös Brysselistä käsin Venla on osallistunut aktiivisesti liiton kehittämiseen osana liittohallitustaja Lippu-lehden kautta. Demarinuorten varapuheenjohtajana Venla pyrkisi ennen kaikkea liiton kansainvälinen ulottuvuuden vahvistamiseen.

"Liiton kansainvälinen toiminta on jo pitkään levännyt muutamien aktiivien harteilla. Pyrkimykseni olisi laajentaa niiden joukkoa, jotka luovat liiton kansainvälistä linjaa", toteaa Venla.

"Euroopan unionin tasolla päätetään monista tavallisen ihmisen elämäänkonkreettisesti vaikuttavista kysymyksistä. Esimerkiksi ympäristö- ja kuluttajasuoja-asiat päätetään kaikki yhteispäätösmenettelyssä unionintasolla, ja näiden kysymysten joukko laajenee jatkuvasti. Niinpä EU-osaamisen vahvistuminen ei ole ainoastaan Demarinuorten vaan koko sosialidemokraattisen liikkeen etu."

Brysselissä asuvana varapuheenjohtajana Venlan olisi luontevaa hoitaa suhteitamme kansainvälisiin kattojärjestöihimme sekä muihin kansainvälisesti merkittäviin toimijoihin, kuten emopuolue PESiin. Venlan kontaktit näihin toimijoihin ovat Demarinuorille todella arvokkaita.

Venla olisi Demarinuorille aktiivinen, osaava, fiksu ja filmaattinen varapuheenjohtaja, jolla on vahva asiantuntemus kv-asioissa ja laaja Demarinuorten järjestökentän tuntemus. Pirkanmaan piirin neuvottelijoina liittojohtokysymyksissä toimivat Antti Hiitti ja Sohvi Tervo.

***

Siis näin. Asetun ehdolle Demarinuorten varapuheenjohtajaksi, selkeänä teemanani liiton kansainvälisen linjan ja EU-ulottuvuuden vahvistaminen. Ehdottomasti olen myös tosissani - ehdolle lähden sitoutuen valituksi tultaessani käymään kokouksissa Suomessa Brysselistä käsin.

Mies- ja naispoliitikko

2008-03-11T07:10:00.000-07:00

Esa kirjoittaa Ike-boyn seikkailusta ulkoministerin tontin hoitamisen kannalta hyvin. Juuri näin olisin itsekin kirjoittanut, joten lukekaa täältä.

Mutta mutta, toinenkin asia nousi mieleeni. Ja kaiken uhallakin on pakko esittää seuraava kysymys:

Jos yksikin naispoliitikko olisi urallaan iskenyt kaikkia ja kaikkea mikä liikkuu, jäänyt useamman kerran kiinni tuhmien ja välillä suorastaan hävyttömien tekstiviestien lähettelystä itseään puolet nuoremmille miehille, ollut lukuisia kertoja kaikkien tietäen uskoton puolisolleen ja mainostaisi itseään bilehileenä, olisiko hänet kerta toisensa jälkeen palkittu kansanedustajan paikalla, lukuisilla luottamustehtävillä ja lopulta ulkoministerin asemalla? EI olisi! Naisia arvioidaan tässä asiassa aivan eri moraalimittareilla!

Ei sillä, että kannattaisin tällaista käytöstä ja haluaisin, että naisetkin näin tekisivät. Ja vielä erikseen mainittakoon, että nykyinen sairaalloinen kiinnostus politiikan sisällön sijaan poliitikoiden yksityiseen elämään, ei ole mielestäni kannatettava ilmiö.

Mutta ei sekään kyllä oikein ole, että naisten pitää olla neitsyt-marioita ja Ike-boy saa kaiken anteeksi!

PS. 12.3.2008: Sain ääneen esittämääni kysymykseen itseäni tyydyttävän vastauksen. Ei lisättävää aiheeseen. :)

Paitsi, että JP olet aivan oikeassa viimeisessä kommentissasi. Ei lainkaan hyvä suunta se, että asiasisältöjen sijaan eniten kiinnostaa poliitikkojen yksityisyys. Osin tästä kirjoitin jo keväällä vaalien yhteydessä otsikolla vaaliteatteria. Mutta toisaalta kukin poliitikko voi (tietyssä määrin) omalla toiminnallaan siihen vaikuttaa, miten itsestä kirjoitetaan.

Lopun alku vai alun loppu?

2008-03-01T00:51:00.000-08:00

Ensimmäinen lauantaiaamu, jolloin istun työpöytäni äärellä. Huolestuttavaa. Tosin pääsyy moiseen on se, että minulla ei ole vielä tunnuksia uuden asuntoni langattomaan verkkoon, joten tulin lukemaan sähköpostini ja Suomen uutiset. Mutta eihän sitä tietenkään voinut olla samalla lukematta työsähköpostejaan..

Kulunut viikko oli kiireinen, mutta mukava. Kollegani jättäessä Riitan avustajan pestin, jäin toistaiseksi ainoaksi avustajaksi tänne Brysseliin ja se tiesi monenlaista kiirettä. Sen lisäksi vanhempani viettivät talvilomansa Brysselissä. Varsinkin loppuviikosta tein kyllä sitten lyhyempiä päiviä ja kuljetin vanhempiani ympäri Brysseliä. Tällaiset vierailut ovat aina kovasti mukavia, kun tulee itsekin koettua uusia elämyksiä - nyt minunkin on tullut käytyä esimerkiksi marionettiteatterissa. Brysselissähän on kovasti kuuluisa marionettiteatteri, joka on siis ainutlaatuinen siinä, että tekee nukketeatteria aikuisille. Näkemämme esitys käsitteli vuoden 1830 Belgian vallankumousta. Todella hauska esitys ja miellyttävä kokemus. Suosittelen tutustumaan Teatteri Tooneen vieraillessanne seuraavan kerran Brysselissä!

Illalla pääsee taas keskustelemaan puolueen tilasta ja puheenjohtajakysymyksistä erään Brysselissä vierailulla olevan toverin kanssa. Puheenjohtajakysymyksistä monikossa, onhan meillä nyt myös nuorisoliiton puolella kisa auki. Hienoa, että Demarinuorten puheenjohtajaksi on useampi kuin yksi halukas. Mielestäni on erittäin tarpeellista, että käymme keskustelua Demarinuorten tulevaisuudesta ja kunnon puheenjohtajakisa on yksi tapa siihen. Nuorisoliikkeellämme on useita ongelmia, yhtenä luonnollisesti todellisten aktiivien määrä. Nykyinen puheenjohtajamme Heta on tehnyt paljon hyviä avauksia juuri ihmisten aktivoimiseksi. Tämän työn soisi jatkuvan. Luultavasti tapahtuva liittohallituksen koon pienentäminen on mielestäni myös hyvä asia. Pienempi ja motivoituneempi liittohallitus tukisi paremmin puheenjohtajaa liiton johtamisessa. Demarinuorten poliittista ohjelmatyötä tulee tehostaa. Meidän on uskallettava ottaa rohkeammin kantaa asioihin. Ennen kaikkea meidän tulisi olla proaktiivinen voima - tehdä aloitteita ja luoda tulevaisuutta, eikä vain reagoida muiden esittämiin aloitteisiin..

Ja sitten niihin todella tärkeisiin kysymyksiin. Onko joku näistä kolmesta Suomen euroviisuedustaja? Voi voi, ei taida tänä vuonna Belgradissa toistua Ateenan ihme. Olemme siis takaisin business as usual -tunnelmissa.

Tunkua...

2008-02-20T03:13:00.000-08:00

No niin. Vakavasti otettavia ehdokkaita on toki vähemmän, mutta yhteensä pj-kisassa on nyt kahdeksan nimeä. Kuinkakohan moni vielä ilmoittautuu? Nyt tuntuu jopa jo siltä, että pj-kisaan osallistuminen on "pakollista" kaikille, jotka haluavat nostaa profiiliaan ja varmistaa hyville paikoille pääsyn... Hesarin Karlson viime viikolta on kyllä kuitenkin jotenkin oivaltava:

Viikon parhaat (näin maanantaina)

2008-02-11T13:23:00.000-08:00

Viikon parhaat 1: Minä kuten moni muu, yllätyin Heinäluoman ratkaisusta. Hienosti tehty! Kaikki mahdollisuudet todella uudistua on olemassa. Yhdyn niihin tovereihin, jotka ovat analysoineet Ekin pitkään kestänyttä roolia puolueen johtoportaassa ja sitä kautta mahdollisuuksia toimia tämän uudistamisprosessin kärkenä. Mielenkiinnolla odotan ketkä kaikki kisaan lähtevät - mielenkiinnolla myös odotan poliittisia keskusteluja ja linjanvetoja. Oma suosikki on jo selvillä, mutta tarkempia poliittisia eroja taidan analysoida vasta kun poliittinen keskustelu todella alkaa.

Viikon parhaat 2: Luin tutkimuksen, jonka mukaan naiset arvostavat miehissä eniten huumorintajua - pitkää ja tummaa, mahdollisesti myös varakasta huumorintajua. Miehet taas arvostavat eniten naisen luonnetta. Viime viikonloppuna täällä Brysselissä lähennyttiin taas niitä astelukuja (+ 17 astetta) jolloin näkee miehiä puiston penkeillä ihailemassa naisten keväisiä luonteenpiirteitä. Sieluni silmin näen seuraavanlaisen deitti-ilmoituksen: Etsin tummasti ja varakkaasti huumorintajuista miestä. Minun molemmat luonteenpiirteeni ovat kiinteät ja pyöreät, ehkä hieman pienet, mutta kuitenkin yksilölliset.

Viikon parhaat 3: saksalaisen tutkimuksen mukaan näiden naisten luonteenpiirteiden tuijottelu on miehelle terveellistä. Nimittäin kyseisen tutkimuksen mukaan 10 minuutin rintojen tuijottelu kohottaa miesten kuntoa jopa yhtä paljon kuin puolen tunnin treeni salilla. Tämä on varmasti helpottava uutinen eduskunnan kalervo kummeloille. "Päivän treeniähän tässä suoritan". Ja mitäpä siihen voi esimerkiksi pieni avustajarukka todeta kuin olla tyytyväinen - kansanterveyden eteenhän tässä kaikki yhdessä tehdään töitä.

Ankaraa pohdintaa...

2008-02-04T14:01:00.000-08:00

Niin siinä sitten kävi, että Jutta ei lähtenytkään ehdolle puheenjohtajaksi, vaan varapuheenjohtajaksi. Harmillista. Sinänsä ymmärrän Jutan päätöksen, mutta yhdyn kyllä moneen toveriin heidän huolessaan puheenjohtajakilvan kuihtumisesta kahden E:n kisaksi. En vain voi sille mitään, etten näe näiden kahden välisen kisan antavan riittävää uudistusmispotkua puolueelle. Arvostan kylläkin molempia poliitikkoina. Arvostan myös heidän tietotaitoaan ja osaamistaan. Mutta puheenjohtajakilpailuun tarvitaan joku, jolla on erilainen profiili. Ei niin, että Eerolla ja Erkillä olisi samanlainen profiili poliittisesti. Mutta he ovat kuitenkin molemmat olleet osa tämän puolueen johtavaa porukkaa pitkään.. Haluaisin ehdottomasti kisaan mukaan jonkun nuoremman, siltikin kokeneen, mutta kuitenkin sellaisen, joka edustaa uudempaa polvea. Syyttäkää minua myös sukupuolittuneesta ajattelusta, mutta mielelläni näkisin tämän ehdokkaan olevan nainen! Ainakin yhdestä hyvästä mahdollisesta ehdokkaasta olen kuullut puhuttavan. Mikäköhän siinä on, että tuolta Pohjanmaalta tulee niin hyviä, nuoria naisia? Kasvattaakohan kepulandiassa asuminen sisua?

Muutaman toverin kanssa olen kyllä eri mieltä siitä tulisiko Viitasen Pian jatkaa varapuheenjohtajistossa vai ei. Ehdottomasti tulisi. Pia on paitsi ahkera ja tunnollinen, myös kuunteleva poliitikko. Pia tekee sen mitä lupaa ja on eduskunnassa ajanut monia omalle alueelleen tärkeitä asioita eteenpäin.

Oma työnantajani ilmoitti tänään jättävänsä seuraavat eurovaalit väliin. Paikka on vaikea täyttää, arvostetun ja kokeneen mepin korvaaminen ei tule olemaan helppoa. Kuitenkin mielestäni suoraselkäinen teko ilmoittaa luopumisesta jo nyt. Puolueelle jää hyvin aikaa miettiä ehdokasasetteluamme - that is if we want to! Siis toisin sanoen, jos haluamme, meillä on aivan loistavasti aikaa tehdä kova vaalikampanja ja rakentaa kunnon ehdokaslista. Meidänhän tarvitsee vain kiinnostua Eurooppapolitiikasta. Peace of cake?

No eniten itseäni pohdituttaa tällä hetkellä puolueosaston vaihto. Olen tällä hetkellä Tampereen sosialidemokraattisen opiskelijayhdistys Tasyn jäsen. Mutta maisterinpaperit taskussa tekisi mieli pistää käytäntöön oma aikaisempi pyrkimys kannustaa nuoria hajaantumaan "ukkojen" keskelle. Mutta kun en osaa päättää mikä olisi sopiva osasto. Kirjoillahan olen Tampereella, eli kaiketi pitäisi löytää joku tamperelainen osasto. Toisaalta Brysselistä käsin sillä ei taida sinänsä olla niin väliä, joka tapauksessa osallistuminen rajoittuisi sähköpostilistalla keskusteluun... Ankara pohdinta jatkuu...

Syvä hiljaisuus

2008-02-01T04:40:00.000-08:00

Tällä viikolla on suututtanut kaksi asiaa. Toisesta kirjoitan ehkä Lipun pääkirjoituksen, esimakua aiheesta löytää täältä. Toisesta ajattelin nopeasti purkaa paineita jo nyt, tosin aiheesta on keskusteltu jo blogimaailmassa, esimerkiksi täällä.

On kuitenkin täysin pöyristyttävää, että Uutispäivä Demari hiljeni niin täysin nuorten jäsenäänestysadressista. En voi sanoa käsittämätöntä, koska kyseessä on niin tietoinen teko, mutta siis kuitenkin. En vain pysty ymmärtämään, että lehti joka edustaa poliittista liikettä, jossa kaiken järjen mukaan tulee käydä poliittista keskustelua, sulkee näin täysin oman kantansa vastaiset poliittiset avaukset pois keskustelusta! Arto kommentoi Esan kirjoitukseen jotenkin niin, että jos olisi tilaaja, lopettaisi tilauksen ja täytyy sanoa, että tässä kohtaa olen kyllä täysin samaa mieltä Arton kanssa. Ei tosin ole eka kerta kun Uutispäivä Demari "käy avointa keskustelua", jossa keskusteluun nostetaan vain tietyn näkökulman omaavat kannat. Nuorilta ja opiskelijoilta mielestäni myös oiva vastaveto tämä tämän päivän ostettu mainos. Hauskalla tavalla osoitetaan Demarille mitä mieltä moisesta vapaasta lehdistöstä olemme!

En kyllä tiedä saako adressimme tästä itse asiassa jopa enemmän tuulta alleen. Täytynee esimerkiksi omalta kohdaltani sanoa, että vaikka lähtökohtaisesti suhtaudunkin nuivasti neuvoa antavaan jäsenäänestykseen, niin kaiken tämän jälkeen olen kyllä ihan täysillä pro_neuvoa-antava_liikkeessä mukana. Ja kyse on myös tietyllä tavalla imagosta. Olisi hienoa jos tällaisella positiivisella, jäsenistöstä lähteneellä liikkeellä saadaankin äänestys toteutettua - osoittaisi myös sitä, että jäsenistöä kuunnellaan. Allekirjoittaneita on jo hyvin. Mukana myös muun muassa istuvia kansanedustajia ja europarlamentaarikkoja. Mutta toivonpa, että nimiä tulee vielä lisää! Allekirjoittamassa voi käydä täällä.

No jotta verenpaine ei nouse liikaa, siirryn odottamaan illan graavilohipasta ja valkoviini -tarjoilua. Huomenna toivon kuulevani hyviä uutisia Vaasasta...

Ylennys ensimmäisen luokan kansalaiseksi

2008-01-25T07:09:00.000-08:00

Elämäni parlamentissa helpottui tänään huomattavasti. Erinäisistä syistä johtuen sain vasta tänään virallisen avustaja-kulkulupakortin, jolla saan itse avattua parlamentin portit. Tähän asti olen kulkenut harjoittelijapassilla. Parlamentin turvallisuusosaston mielestä kaikki harjoittelua suorittavat henkilöt ovat potentiaalisia terroristeja ja niinpä harjoittelijaraasu joutuu joka aamu kulkemaan turvatarkastuksen läpi. Tämä pitää sisällään muun muassa laukkujen läpivalaisun ja metallinpaljastimen läpi kävelyn.. Sinänsä suhteellisen tarpeeton ja nopea operaatio, joka ketutti jokaisena aamuna. Ja minun ymmärrykseeni ei mahdu, miksi on täysin mahdotonta antaa myös harjoittelijoiden kulkea parlamenttiin vapaasti - käytännössä kun muuttuminen turvallisuusriskistä turvalliseksi tapahtuu yhdellä paperin palalla ja oikealla leimalla - ilman lisäselvityksiä saan nyt kulkea vain parlamentin työntekijöille tarkoitetuista porteista ja kukaan ei halua katsoa laukkuni sisältöä. Se kertoo myös aika paljon harjoittelijoiden arvostuksesta koko systeemissä, että jokapäiväisestä töihin tulosta tehdään niin hankalaa..

Avustajapassin toinen "etu" on muuten se, että "saan" tulla parlamenttiin myös viikonloppuna. Toivottavasti komission energia- ja ilmastopaketin työllistävä vaikutus ei näy niin, että joutuu tätä etuaan oikeasti "nauttimaan". Annettu paketti on mielestäni suhteellisen tasapainoinen ja oikean suuntainen. On hienoa, että kunnianhimoisista tavoitteista ei luovuttu. Toisaalta on tärkeää, että komissiokin esityksessään huomioi maiden välisen oikeudenmukaisuuden sekä unionin kilpailukyvyn. Suomen uusiutuvan energiatavoitteen osalta olen tyytyväinen - 38 % on realistinen tavoite, vaikkakin vaatii toki työtä ja poliittisia päätöksiä. Myös päästökaupan uudistus vaikuttaa äkkiseltään oikeansuuntaiselta - päästökauppaakin parempia tapoja varmasti olisi vähentää hiilidioksidipäästöjä, esim. hiilidioksidivero, mutta tällä hetkellä se voi olla kuitenkin liian vaikea toteuttaa.

Yksi huomio Suomen pään tiedotuksesta on se, että harmillisen monessa uutisessa unohdettiin, että paketti tullaan käsittelemään yhteispäätösmenettelyssä - toisin sanoen Euroopan parlamentti osallistuu lainsäädäntöpaketin valmisteluun. Tässäkin tärkeässä asiassa siis meidän valitsemilla mepeillä on sananvaltaa... Yhteispäätösmenettely on nykyään sääntö, ei poikkeus - Euroopan parlamentin valta kasvaa. Koska tämä rupeaa näkymään puolueiden lisääntyneenä kiinnostuksena EU-vaaleihin? Puoluekokouksen lähestyessä toivoisi meidänkin keskustelevan enemmän tästä!

Naisnäkökulmaa

2008-01-13T08:25:00.000-08:00

Yksi jos toinenkin toveri on omassa blogissaan kirjoittanut puheenjohtajavalinnasta. Tuomioja ilmoitti, ehkä sitten odotetusti, lähtevänsä mukaan kisaan ja nyt odotellaan ketkä haasteeseen tarttuvat. Heinäluoma lienee varma lähtijä, muuten onkin mielenkiintoista. Varsinkin nuorempien parissa Jutta Urpilaisella tuntuu olevan kannatusta..

Itse en ole omaa suosikkiani valinnut. Mutta yhtäkaikki, toivon, että Jutta lähtee ehdolle. Olisi hyvä, että puheenjohtajakilvassa olisi mukana erilaisia ehdokkaita, myös sukupuoleltaan. Samalla keskustelukin olisi vilkkaampaa ja useampia asioita nousisi keskusteluun. Jutta olisi myös energisen ja älykkään oloinen nuori naisehdokas ja näin nuorena naisena sellainen ehdokas olisi lähtökohtaisesti mieluinen. Mutta toki poliittinen linja ja ajatusmaailma kiinnostaa eniten, joten odotan innolla ehdokkaiden avauksia.

Maailman uutisista Yhdysvaltain pressanvaalit kiinnostavat. Obama voitti ekan erän, Hillary toisen. Helmikuun superpäivää odotellessa. Mielenkiintoista ja myös mukavaa oli huomata, että New Hampshiressa naiset menivät Hillaryn taakse. Itse olen ollut aiemmin taipuvainen kannattamaan Obamaa. Mutta en voi olla pohtimatta kysymystä siitä, pitäisikö minun naisena tässä tilanteessa kannustaa Hillarya. Tiedän, että nostatan tällä kommentilla hiukset eräiden päässä pystyyn. Mutta mutta. Yhdysvallat on maa, jossa lukioiden historian ja yhteiskuntaopin tunnilla tehdyn poliittisen testin yksi kysymyksistä vielä 2000-luvun alussa kuului: "onko mielestäsi oikein, että tytöt saavat jatkaa opintoja 12.luokan jälkeen? Jos vastasi kyllä sai nolla pistettä - 50 kysymyksen yhteistuloksena saadut 0 pistettä tarkoitti kommunistia, 50 pistettä äärioikeistolaista. Minä sain 2 pistettä... Tosin tein siis testin Kanadassa, mutta sama oli käytössä myös naapurimaassa. Toinenkin esimerkki minulla on. Kanadan vuoteni aikana kävin kahden viikon "vaihtarikiertueella" Yhdysvalloissa. Asuimme paikallisissa perheissä. Tuolloin oli Suomessa juuri menossa presidentinvaalit, joissa Halonen valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi. Yhden paikallisen perheen äiti oli ihan kauhuissaan, kun kerroin, että Suomessa presidentinvaalien ennakkosuosikki on nainen. Kyseinen nainen sanoi, että "mutta eihän nainen voi johtaa maata." Kun kysyin, että miksei, hän sanoi, että "me naiset olemme liian tunteellisia, emme pysty riittävästi ajattelemaan järjellä kuten miehet".

Ja koska tiedän, että samanlailla ajatellaan myös muualla kuin Yhdysvalloissa, olisin valmis ajattelemaan sukupuolinäkökulmasta, että Hillaryn valinta olisi iso askel osoittamaan kaikille epäilijöille, kaikkialla maailmassa, että nainen voi johtaa maata! Koska kuitenkin samanaikaisesti kannatan myös Obamaa, toisista syistä, en voi kuin todeta, että onneksi minun ei tarvitse olla äänestämässä ja tekemässä lopullista päätöstä näiden kahden hyvän ehdokkaan välillä.

Ja nyt kun pahimmat höyryt on saanut purettua, onkin aika ryhtyä pakkaamaan. Huomenna aamulla aikaisin lähtö Strasbourgiin parlamentin täysistuntoviikolle. Jatkan siis vuoden 2008 loppuun asti Riitan avustajana täällä Brysselissä.. Kerrassaan mukavaa, kun sai heti valmistumisen yhteyteen mielenkiintoisen työpaikan. Ainakin kevään ajan meitä pitää kiireenä ilmastonmuutos. Komission ilmasto- ja energiapakettia odotellessa. Näistä asioista voisin vaikka päästellä höyryjä seuraavalla kerralla :)

Järki ja tunne

2007-12-26T13:18:00.000-08:00

Eräänä iltana kalliolaisessa kuppilassa järki ja tunne käyvät vuoropuhelua Suomen 141-tuesta. Tunne aloittaa kertomalla omasta sukulaissedästään, joka on saanut kyseistä tukea sikatilalleen Forssan eteläpuolella ja joka nyt menettää ison osan tuloistaan. Järki kysyy kuinka paljon sedän tulot sitten putoavat. Tunne sanoo, ettei tiedä tarkkaa summaa, mutta kertoo sedän sanoneen, että elinkeino on vaarassa. Järki kaivaa taskustaan maatalousministeriön tilastot, jotka kertovat, että kaikkien maataloustukien osuus sedän tuloista on keskimäärin 38 prosenttia. Kaikista tuista taas 141-tukien osuus on noin 20 prosenttia. Näin järki yrittää vakuuttaa tunnetta siitä, ettei sedän koko elintaso voi olla vaarassa, eikä ehkä elinkeinokaan, koska oheisten lukujen lopputulemana 141-tuen osuus ei voi olla sedän tuloista kuin alle 10 prosenttia. Tunne ei usko järkeä ja he kinaavat hetken aikaa, kunnes tunne lopulta iskee loppukaneetilla: "kuvittele jos oma tulotasosi tippuisi 10 prosenttia?"

Järki tietää, että esimerkiksi 2 ja puolen tonnin kuukausipalkasta kymmenen prosentin vähentäminen, eli noin 250 euroa, toki tuntuisi, mutta ei vaarantaisi elintasoa. Hän yrittää selittää tunteelle, että Suomessa on liikatuotantoa sikatiloilla ja että maanviljelijöiden keskimääräinen elintaso on kuitenkin aika korkea, jossa kymmenen prosenttia ei ehkä niin tuntuisi. Samalla järki kuitenkin tietää, että tunne on sikäli oikeassa, että yhden sikatilallisen elämässä yllättävä kymmenen prosentin pudotus tuloissa voi tuntua hurjalta ja että kyseessä on ihmisen subjektiivinen kokemus.

Järki vai tunne? Ne ovat jatkuvassa vuoropuhelussa ihmisten arjessa. Myös politiikka on pelaamista järjellä ja tunteella. Järki on se, joka perustelee asiat maatalousministeriön tilastoilla ja yleisillä kannattavuusluvuilla. Tunne se, joka peilaa yhden ihmisen kokemuksen kautta. Tunne on se, jonka perusteella useimmat ihmiset tai äänestäjät toimivat, kun on kyseessä joko itselle hyvin tärkeä asia tai kun on kyseessä asia, jota ei täysin tunne. Politiikassa on usein helpompi vedota tunteeseen kuin järkeen. Yksinkertaistavat väitteet, katteettomat lupaukset tai ihmisten pelkotiloihin vetoaminen ovat oikeaan asuun puettuna toimiva strategia, esimerkkinä Kokoomuksen äärimmäisen toimiva "toivo"-vaalislogan. Se vetosi ihmisten perimmäiseen turvallisuuden kaipuuseen sekä haluun uskoa, että tulevaisuudessakin pärjätään. Myös EU on esimerkki aiheesta, jossa on hyvin helppo vedota ihmisten tunteisiin. 141-tuen, sokerin tuotannon loppumisen, kouluruuan pahan maun tai vaikka sen ilmastonmuutoksen saa helposti sysättyä EU:n vastuulle, jos oikein yrittää.

Tarvitsemme järkeä, mutta toisaalta tarvitsemme myös tunnetta. Emme voi ohittaa sitä, että tavallinen äänestäjä haluaa tunnetta siitä, että joku ajaa juuri itselle läheisiä asioita tai tunnetta siitä, että huomenna menee paremmin kuin tänään. Toisaalta emme saisi lähteä mukaan siihen peliin, jossa vedotaan pelkkään tunteeseen. Emme saisi lähteä mukaan pelkojen ruokkimiseen tai vastuun siirtämiseen kasvottomille muille toimijoille, vaan meidän on pystyttävä viestimään järjen äänellä tunnetta ruokkien. Toisaalta toisinaan erehdymme pitämään omaa järjen ääntämme samana kuin totuus. Tällöin emme ymmärrä, että kun oikein kuuntelee, myös metsän toiselta puolelta voi kuulua järjen ääni.

Pääkirjoitukseni Lippu 4/2007

Rentouttavaa joululomaa!

2007-12-22T01:51:00.000-08:00

Joulu on täällä taas! Ihanaa. Olen todella jouluihmisiä, tänä(kin) vuonna tosin tunnelmaa latistaa lumen puute. (Saisko tämä nyt viimeinkin meidät tekemään oikeat, vaaditut päätökset ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi??? Minä vaadin lunta jouluksi!)

Oli kuitenkin mukavaa tulla loman ajaksi Suomeen, autella äitiä ja isää jouluruokien valmistelussa sekä samalla hengitellä joulun tuoksuja. Mukava on ollut myös miettiä millaisilla lahjoilla ilahdutta läheisiään. Myös Suomessa asuvien ystävien näkemistä loman aikana odotan kovasti!

Blogini on tämän syksyn ajan viettänyt hiljaiseloa. Tänään tuli kuitenkin mieleen summata hieman yhteen tätä vuotta. Vuosi 2007 on ollut tapahtumarikas, samalla myös tietyllä tavalla raskas. Ensimmäiset kuukaudet meni vaalien parissa touhutessa. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen ja opettavainen. Nautin ajasta todella paljon. Vaalien jälkeen aloitin graduhaastattelut. Ne tehtyäni ja litteroituani, punnersin gradun kasaan kesän aikana. Ja sen jälkeen alkoi harjoittelu Riitalla. Gradun tekeminen oli yllättävän kivaa, mutta ei kyllä hetkeen tule mieleen aloittaa ison tutkimustyön tekemistä...

Harjoitteluaika on vastaavasti ollut todella mielenkiintoista. Pidän työtehtävistäni ja parlamentin ilmapiiristä. Olen myös nauttinut työnteosta ylipäätänsä, se on mukavaa vaihtelua opiskeluajalle. Opiskelukin on kivaa, mutta työnteko maittaa juuri nyt. Sitä paitsi, vaikka Bryssel ei ole superkaunis, on siinä kuitenkin jotain viehättävää.

Tammikuussa voin päivittää tarkemmin työtilanteeni, mutta nyt todettakoon, että jatkan maailman tilan tarkastelua keväällä Brysselistä käsin. Johanneksen ystävälliseen kommenttiin viitaten (edellinen Lipun pääkirjoitus), jatkan kuitenkin Lipun päätoimittamista liittokokoukseen asti. Ette te minusta niin helpolla pääse ;)

Uskon, että kevään aikana kirjoittelu blogiin lisääntyy, mutta nyt jatkan pientä taukoani.. Lippu 4/2007 pääkirjoituksen laitan tänne joulun välipäivinä (painoaikataulujen vuoksi uunituore Lippu putkahtanee postiluukustanne välipäivinä. Ja jos ei putkahda, niin muistakaa ilmoittaa osoitteenne keskustoimistolle :D)

Mutta muutoin nautin joululomasta. Nauttikaa te myös! Iloista joulua kaikille!

Pikkujoulujen keskeltä

2007-12-01T13:41:00.000-08:00

Aika kiitää kovalla vauhdilla. Kolme kuukautta sitten aloitetusta harjoittelusta Euroopan parlamentissa on enää jäljellä kuukausi. Sitten on edessä joululoma. Työtehtävien opettelu ja hallinta ovat vieneet yllättävän tehokkaasti mehut ja kun lisäksi olen ollut väliaikaisesti ilman kotikonetta, ei esimerkiksi blogin päivitykselle ole juuri jäänyt aikaa/energiaa.

Politiikkaa on todella päässyt seuraamaan eri tavalla kuin ikinä ennen. Suomessa levitetty mielikuva isosta pahasta EU:sta, joka aina sorsii pienti sisukasta Suomea, ei täältä katsottuna tunnu kovin oikealta. Totta kai esimerkiksi sokeripäätökset ovat hankalia Suomelle, mutta esimerkiksi tässä kysymyksessä ei peruslähtökohdista ole Suomessa puhuttu juuri lainkaan - eli siitä, että kyseessä on ensinnäkin asia, josta Suomi on itse ollut päättämässä jo vuonna 2005. Ja toisaalta, että EU:n on yksinkertaisesti pakko muuttaa sokeritukipolitiikkaansa kahdesta eri syystä: WTO:ssa hävityn keissin vuoksi, jossa kysymys oli siitä, että EU on pitänyt omalla alueellaan maailman markkinahintoja korkeampia hintoja, mutta on silti myynyt omaa sokeriaan muualle maailman markkinahinnoille - nyt WTO antoi lopullisen kantansa, että tämä on väärin. Ja toiseksi sitten se, että vuonna 2009 kehitymaiden tuotteet, esimerkiksi sokeri, pääsevät unionin markkinoille vapaasti "everything but arms" sopimuksen myötä.

141 -tuesta en viitsi edes aloittaa. Yhtä kaikki, välillä tulee oikein vihaiseksi kun lukee suomalaisia lehtiä ja niiden EU-uutisointia. Surullisinta on se, että välillä jutuista välittyy sellainen kuva, etteivät toimittajat edes tiedä, miten EU toimii! Ja se on surullista.

Erityisen paljon meillä on ollut pöydällä ilmastonmuutoskysymykset. Ilmastonmuutos on nyt kaikkien huulilla. Entistä vähemmän on niitä, jotka edelleen uskovat, ettei ilmastonmuutosta tapahdu. Ymmärrys siitä, että jotain tarttis tehdä on esimerkiksi parlamentissa laaja. Ilmastonmuutoksen kohdalla kuitenkin nyt tarvitaan todellisia konkreettisia tekoja. Yhden mahdollisuuden toteuttaa konkreettisia toimia Euroopan parlamentti jätti käyttämättä lokakuun lopussa, lähinnä keskustaoikeiston "ansiosta". Parlamenttihan äänesti lokakuussa henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä käsittelevästä strategiasta. Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan vuoteen 2012 mennessä markkinoille tulevien henkilöautojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt olisivat 120 grammaa kilometriltä. Tämähän olisi jo täysin mahdollista teknisesti.

Autoteollisuuden lobbaamisen kyllästämät keskustaoikeiston MEPit osoittivat äänestyksessä, että heille ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen tapahtuu ainoastaan juhlapuheissa. Heidän ansiostaan hukataan taas pari vuotta, kun autoteollisuudelle sitova tavoite 125 gramman hiilidioksidipäästötasosta tulee voimaan vasta vuonna 2015.

Vielä kun muistaa, että autoteollisuus on itse luvannut jo 90-luvulla saavuttaa 120 gramman päästötason, ei voi kun ihmetellä keskustaoikeiston toimintaa. Tässä olisi ollut oivallinen keino tehdä jotain todellista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, mutta nyt hukataan tältä osin kolme vuotta.

Ensi viikolla alkaa Balilla YK:n ilmastokokous... Balin neuvottelujen tulisi ohjata meitä kohti kattavaa ja oikeudenmukaista post-Kioto-sopimusta... Saa nähdä kuinka käy.

Täällä taas vietetään töiden ohella pikkujoulukautta. Tänään pääsin muun muassa saunaan ja sain nauttia glögiä. Siitä se joulutunnelma herää.

Syksyn keskustelusta

2007-10-05T05:37:00.000-07:00

Ohessa pääkirjoitukseni vuoden kolmanteen Lippu-lehteen. Pahoittelut, että vieläkin varsinaiset uudet tekstit uupuvat. Yksinkertaisesti ei jaksa kirjoittaa töiden jälkeen. Kyllä mä kohta taas jaksan :)

Mutta siis tässä pääkirjoitus Lippu 3/2007:

Syyskuun toisena viikonloppuna SDP mietti puolueen tulevaisuuden haasteita ja linjauksia Lahdessa järjestetyssä tulevaisuusfoorumissa. Foorumille ladattiin kovia odotuksia sekä omien että vieraiden toimesta. Odotuksia ei ainakaan hillinnyt puheenjohtaja Heinäluoman julistus tilaisuutta edeltävällä viikolla, että Lahdessa puolueen uudistusprosessi alkaa toden teolla.

Vaikka odotuksia kohdistui myös yleisesti ottaen puolueen uudistumiseen, erityisen kiivaasti ennen Lahtea keikkui puheenjohtaja Heinäluoman palli. Ensimmäisen kiven omista heitti Liisa Jaakonsaari. Hän vaati elokuun lopulla joko pikaisia näyttöjä uudistuksista koko puoluejohdolta tai sitten koko johdon vaihtoa. Myös ulkopuoliset ovat sekaantuneet soppaan ja jos jonkinlaista kyselyä on suoritettu Heinäluoman kannatuksesta.

Nähtäväksi jää kuinka hyvin Lahdessa onnistuttiin uudistusprosessin avauksessa, mutta foorumiin osallistuneet ovat kuvailleet sitä muun muassa "yllättävän onnistuneeksi" sekä "innostavaksi". Myös Heinäluoman linjapuhetta pidettiin hyvänä. SDP siis onnistui ainakin tyydyttävästi tässä ensimmäisessä tulikokeessa. Ainakin puolue onnistui vaikuttamaan kuuntelevalta, uudistushalukkaalta ja keskustelevalta.

Mielenkiintoista on nähdä, kuinka pitkäksi aikaa Heinäluoma järjesti itselleen välirauhan puheenjohtajavaihdospuheitten osalta. Itse toivoisin, että syksyn ajaksi henkilökeskustelut jätettäisiin sivummalle ja keskityttäisiin puolueen rakenteiden, poliittisen linjan ja erityisesti julkisuuskuvan muokkaamiseen. Muun muassa avoimuuden puute, jäykkyys rakenteissa sekä hieman ylimieliseltäkin vaikuttava ote julkisuuteen kaipaavat ravistamista.

Julkisuuskuvaan vaikuttaa toki suuresti se, millainen imago puolueen kasvoilla on. Puheenjohtajasta tuleekin siis keskustella. Mutta oikea aika ja paikka noille keskusteluilla on keväällä. Silloin halukkaat voivat astua esiin ja haastaa Heinäluoman. On jopa suorastaan välttämätöntä, että SDP:n kokoisen puolueen puheenjohtajasta käydään oikea vaali, jota edeltää julkiset keskustelut. Siihen asti soisi kuitenkin keskusteltavan asioista.

JK. Mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten se, että Lahden tulevaisuusfoorumissa sivuutettiin EU- ja ulkopolitiikka kokonaan. Kiinnostava valinta tilanteessa, jossa seuraavat EU-vaalit ovat vain puolentoista vuoden päässä. Puolueessa ei saa unohtaa näiden vaalien tärkeyttä! Tulevien uudistusten keskellä on hyvä muistaa EU-osaamisen tärkeys tulevaisuudessa ja vahvistaa puolueen EU-ulottuvuutta.

Brysselin kirjeenvaihtaja herää

2007-09-18T09:20:00.000-07:00

Long time no sign.. Harvinaisen pitkä väli edelliseen päivitykseen, jopa minun mittapuulla. Mutta hieman armoa on annettava itselle. Uuden työn opettelu, seuraavan Lipun ulostuottaminen ja uuteen kaupunkiin sopeutuminen ovat vieneet aikaa ja voimia. Tässä kohtaa on myös todettava, että onneksi, mutta minulla ei myöskään ole kotona nettiä. Joten töistä päästyä olen käynyt lenkillä ja lukenut romaaneja. Kaikkea mukavaa siis, enkä ole edes ajatellut "maailman tilaa" - siis tätä blogia.. Maailman tilaa kylläkin muuten, mutta muussa mielessä. Esimerkiksi siinä, että minkä ihmeen takia kahden Suomen suurimman iltapäivälehden viime viikkojen pääuutiset nettisivuilla ovat olleet BB-talon (seksipainotteiset)tapahtumat? Kiitos yle.fi(lle), hs.fi(lle) ja silloin tällöin jopa aamulehti.fi(lle), että pysyy perillä muista Suomen tapahtumista.

Mitäpä sitä sitten voisi täältä kertoa? Työ on mielenkiintoista. Toki vie myös aikaa, että oppii rutiinit ja siinä rinnalla kuljettamaan myös muita isompia kokonaisuuksia. Mutta pikkuhiljaa pääsee paremmin sisään työhönsä. Mitä tulee Inkan kaipaamiin parlamentin juoruihin - valitettavasti mä en vielä ole kuullut kovin mehuisia sellaisia.. I keep you informed :) Ja parlamentin politiikkaakin saatan jatkossa kommentoida enemmän - juuri nyt Lippu on imenyt kirjalliset lahjani loppuun. Riitan sivuille on kylläkin tulossa minun tekemiä täysistuntokatsauksia, joten politiikan janoiset, käykää siellä :)

Bryssel on kiva kaupunki. Mulle sopiva. Siis sopivan kokoinen, helposti hallittavissa ja täältä saa hyvää ruokaa ja suht edullisesti. Vielä en ole ehtinyt matkustelemaan, mutta eiköhän sitäkin tule vähän tehtyä...

Muutoksia

2007-08-23T12:46:00.000-07:00

Tästä tulee suht lyhyt bloggaus, mutta pientä päivitystä täytynee tehdä, koska ei taas tiedä, koska ehtii seuraavan kerran päivittelemään blogia.

Koko kesän on ehtinyt valmistautua isoihin muutoksiin, mutta silti kaikki on käynyt kovin äkkiä. Sunnuntaina muutin pois ihanasta, ensimmäisestä yksiöstä ja palasin tavaroineni takaisin vanhempien luokse. Tiistaiaamuna palautin esitarkastukseen tuon pikku-g'n, eli gradu on nyt valmis. Toki varmasti sitä voisi vielä viimeistellä ja hioa, mutta odotetaan nyt rauhassa mitä ohjaaja sanoo. Aika hyvä fiilis on kyllä itsellä! Ja olin suht tyytyväinen... Eiköhän se onnistu vallan hyvin, että tuossa syyskuussa jätän sen sitten kokonaan. Joulukuussa sitten paperit ulos.

Huomenna kello 16.50 kiihdyttävät finnairin sinivalkoiset siivet minut Brysseliin ja työharjoittelu alkaa heti maanantaina. Ei tarvitse niin jännitellä, kun ei jätä liikaa aikaa murehtia :) Luonnollisesti pakkaukset ovat vielä tekemättä, joten niiden pariin lienee syytä suunnata seuraavaksi.

Huomasin, että kesän bloggaukseni ovat olleet aika lailla oman navan tarkastelua. Ehkäpä sitä syksyn mittaan ehtii taas kirjoittamaan politiikkaakin. Ainakin sitä nyt pääsee tarkastelemaan aika läheltä :)

Suomalainen urheilun ystävä

2007-08-15T11:38:00.000-07:00

Olinpa äsken Ratinan stadionilla. Tampereen futisylpeys Tampere United pääsi upeasti Mestareiden liigan karsinnassa kolmannelle kierrokselle ja kohtasi tänään norjalaisen Rosenborgin täpötäydellä stadionilla. Takkiin tuli. Kaksi ensimmäistä menivät samassa alun jännityksessä, kolmas tuli jo tekemällä, mutta aika loppuminuuteilla. Norjalaiset, kymmenisen kertaa varsinaiseen Mestareiden liigan lohkovaiheeseen selvinneet Norjan kestomestarit, voittivat 3-0.

Okei, peli ei ollut kummaltakaan kaksista. Alussa molemmat olivat tosi varovaisia. Sitten tuli kaksi kohtalaisen yllättävää, ehkä jopa vähän räkämaalia (vaikkakin komeita sinänsä, mutta tilanteet eivät olleet kovin kauniisti rakennettuja), jonka jälkeen Rosenborgin oli helppo jäädyttää peli. Mutta kuitenkin, TamUn pelaajat jaksoivat uurastaa hienosti, yrittivät loppuun asti (melkein) ja loivat varsinkin toisella puoliajalla komeita paikkoja.

Vaan mitä tekee yleisö? TamUn uskolliset kannattajat Sinikaartilaiset toki lauloivat kauniisti ja kannustivat läpi ottelun. Mutta: siellä täällä istui niitä ainaisia urheilukatsomoiden riesoja. Rasitttavia, keski-ikäisiä, kaljamahaisia, muutaman oluen ottaneita 70-luvun lähiönsä junnuliigan parhaita maalintekijä-miehiä, jotka ovat jo kotona sanoneet (mahdolliselle) vaimolleen, että "täytyyhän sitä mennä paikan päälle katsomaan kuinka TamU häviää." Pyyntö kaikille teille: Jos ette jaksa kannustaa ja luoda hyvää henkeä omalle joukkueelle, niin älkää tulko paikan päälle ollenkaan!! Sen pelin voi sitten ihan hyvin katsoa sieltä kotisohvaltakin, jos tarkoitus on vain haukkua omia pelaajia koko pelin. Ihan alkuminuuteilta asti esimerkiksi takanani istunut, keskimääräistä rasittavampi tapaus muun muassa huuteli suuren ääneen, kuinka tamulaiset eivät osaa mitään ja kuinka kukaan ei jaksa juosta. Ja jos pelinrakentelutilanteessa pallo nyt satuttiin kierrättämään alempana olevan pelaajan kautta, välittömästi kuului "hei tää on futista, tän ideana on pelata palloa eteenpäin." ARGH! Hei, TÄÄ nimenomaan on FUTISTA! Tässä rakennetaan peliä ääliö! Ratinan stadion on kuitenkin aika pieni, jolloin kaikki tuollaiset huudot kuuluu taatusti kentälle tilanteissa, joissa ei muuten lauleta ja taputeta. Yritä siinä sitten pelata urasi tärkeintä ottelua, kun omatkaan eivät usko sinuun. Ja tiedän, paineensietokyky erottaa huiput ja todelliset huiput, mutta give me a break: TamU on kymmenessä vuodessa noussut Suomen yhdeksi parhaista joukkueista ja rakentaa, huom RAKENTAA kansainvälisillä kentillä menestyvää joukkuetta. Pelaajat ovat kohtalaisen nuoria ja vain muutamalla on ylipäätänsä aikaisempaa kansainvälistä kokemusta. Hieman tukea kiitos! Projekti on vasta alussa. Nyt Uefa-cupin 3.karsintakierrokselle katseet ja pelaajille lisää kansainvälistä kokemusta. Kyllä me vielä saadaan Mestareiden liigan lohkovaiheesta nauttia Tampereella!

ps. Todettakoon vielä tähän, että en ole ainoastaan tyytynyt valittamaan näistä ääliöistä blogissani. Maaleihin asti jaksoimme tätä oman aikansa futissankaria kuunnella, ennen kuin totesimme asian myös hänelle itselleen. Tällä kertaa välihuomautuksen tekeminen toimi - sen jälkeen mies kommentoi peliä suhteellisen asiallisesti.

Muistot roskikseen?

2007-08-04T06:06:00.000-07:00

Tänään tajusin, että muuttopäivä yksiöstäni takaisin vanhempieni nurkkiin (ainakin tavaroiden osalta) lähenee koko ajan. Siihen on enää kaksi viikkoa. Kun samassa ajassa pitäisi myös viimeistellä gradu (93 sivua kirjoitettuna, loppu lähenee koko ajan), ei aikaa ole liikaa. Varsinkaan kun minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että joudun käymään kaikki säästämäni paperit ym. tavarat läpi ja miettimään, mitä vielä haluan säästää. Tämän päivän osalta saalis oli lopulta yksi säkillinen papereita ja yksi säkillinen muuten vain roskia. Poisheitettäväksi siis. Vaatekaapinkin kävin jo läpi - tuloksena yksi jätesäkillinen kirpputorille myyntiin meneviä vaatteita sekä pieni säkillinen muuten vain kierrätykseen meneviä vaatteita.

Minä en yksinkertaisesti ole kovin hyvä heittämään tavaroita pois. Säästän esimerkiksi kuitin käydessäni hyvässä näyttelyssä. Tai elokuvalipun nähdessäni erittäin hyvän elokuvan. Puhumattakaan esitteistä, kokouspapereista tai luentomuistiinpanoista. Minulla on tallessa myös vanhoja postikortteja, rintamerkkejä sekä hauskoja pullonalusia. Jostain syystä ajattelen aina, että "saatan joku päivä tarvita tätä". Tai, että "vanhempana saatan haluta näyttää tätä mahdollisille lapsilleni". Tai, että "muistan asiat paremmin, jos säästän niistä jotain konkreettista".

Mutta miksi sen tarvitsee olla niin? Eikö minulla ole ihanat muistot Tansaniasta ilman, että minun tarvitsee säästää boarding passin lennolta? Enkö muista ihan hyvin, miten paljon nautin Ultra Bran viimeisellä Tampereen keikalla ilman, että säästin illan keikkalipun? Ja jos oikein pinnistän, muistan myös ensimmäisen kerran kun poika vei minut ulos syömään, vaikkei minulla olekaan siitä tallessa kuittia.

Muutaman seuraavan vuoden kuluessa tulen luultavasti matkustamaan työn perässä paljonkin ja tavarani saattavat oleilla vanhempieni luona pitkään. Hamstraaminen ei oikein onnistu, jos aina maata muuttaessa oman elämän pitää mahtua 20 kiloon. Muistojen keräämisen pitää tapahtua jotenkin muuten kuin säästämällä kaikki pienimmätkin paperit.

Tänään kävin läpi laatikkoni ja säilytyslokeroni. Vieroitukseni hamstraamisesta tapahtuu varovasti. Säästin toki edelleen parhaimmat luentomonisteet ja tärkeimmät kokouspaperit. En myöskään malttanut luopua keräämistäni mainospostikorteista, koska, no ne nyt vaan on niin kivoja. Mutta heitin pois kaikki kahden vuoden aikana keräämäni kuitit, liput ja esitteet. Ja osan rintamerkeistä sekä turhimmista kokouspapereista. Ehkä jo seuraavassa muutossa maltan heittää pois 90-luvun tiliotteet. Ehkä.

ps. Kuva yksiöni "makuuhuone/ruokasali"-puolesta ennen muuttoa.

Ikä sen kun karttuu

2007-07-22T12:53:00.001-07:00

En yritä kalastella onnitteluja (tai ehkä vähän ;D) mutta kun on tullut aiemmin kirjoitettua, että tänä kesänä täytän 25 vuotta, niin tuo maaginen päivä on siis tänään.

Sen kummemmin ikääni pohtimatta tässä kohtaa, todettakoon, että ei nyt tunnu kovasti vanhemmalta, eikä ollut tullut yllättäviä ryppyjäkään yön aikana :) Eilen juhlistin päivää yhteisillä 50-vuotisjuhlilla ensi viikolla 25 täyttävän kaverini kanssa ja hauskaa oli. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka itse sanonkin, että se oli hyvää :)

Gradussa taas on aineiston analyysi alkanut hyvällä vauhdilla. Ensi viikko meneekin sitä tiukasti tehdessä. Ensi viikon lauantaina on sitten taas minun juhlakesäni viimeiset juhlat, eli ystäväni häät. Ja sitten onkin jo elokuu. Ja sitten alkaa jo hieman jännittämään.....

elämän pieniä seikkailuja...

2007-07-12T07:20:00.000-07:00

Välillä Tampere-Lempäälä-Tampere. Olin menossa Helsinkiin tekemään viimeistä graduhaastattelua tänään. Uskaltauduin pendoliinoon. Huolimatta niiden huonosta maineesta, minun kohdallani pendoliinot ovat aina toimineet hienosti. Mutta, mutta. Tänäänpä ei sitten sujunutkaan niin kovin hienosti. Noin kymmenen minuutin ajon jälkeen, Tampereen ja Lempäälän rajalla, juna yhtäkkiä pysähtyi. Välittömästi tuli kuulutus: "Valitettavasti olemme törmänneet henkilöön, joudumme nyt odottamaan tässä hetken!" Pakko kyllä sanoa, että jos minä olisin konduktööri junassa, joka on juuri törmännyt ihmiseen, oma kuulutukseni ei olisi ollut aivan noin, hmn, kylmä..?! Varsinkin kuin saimme kuulla myöhemmin, että henkilö menehtyi. Luonnollisesti aivan kamalaa!!

Joka tapauksessa, tämän informaation jälkeen seuraavaa saimmekin odottaa noin puoli tuntia: "Emme valitettavasti pääse vieläkään lähtemään, informoin kun tiedän lisää." Selvä, eipä auttanut muuta, kuin soittaa haastateltavalle, että valitettavasti nyt tulen myöhästymään, ehditkö odottaa. Kuulemma ei ehdi, jos myöhästyn yli puoli tuntia... Ja sitten kun konduktööri ei vielä tunnin odottelunkaan jälkeen tiennyt, mitä tapahtuu, peruimme sitten koko haastattelun. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen viimein vierellemme pysähtyi IC2 juna, joka noukki meidät kyytiimme. Minä siinä hetken arvoin mitä teen: käynkö silti Helsingissä, jossa minun piti haastattelun jälkeen vielä lounastaa. Mutta kun tiesin, että Tampereella on oltava viimeistään viideltä, niin päätin, etten viitsi tunnin takia käydä Helsingissä. Näin ollen nousin junasta Lempäälässä ja ajelin kotiin bussilla. Pikkuseikkailuun meni aikaa kokonaisuudessa (kotoa junaan, junassa, bussin odottelu Lempäälä, bussi, kävely kotiin) yhteensä 4 tuntia. Että semmoinen haastattelureissu!

Heinäkuun alun kuulumisia

2007-07-10T03:04:00.000-07:00

Nyt on noin 70 sivua gradutekstiä valmiina. Tosin siinä on vielä osioita, jotka vaativat (paljonkin) hiomista, mutta rakenne ja asiat ovat koko lailla siinä. Viimeinen haastattelu on torstaina Eduskunnassa ja niinpä jo kenties ensi viikolla voin alkaa kirjoittamaan analyysiosiota. Sellaista olen laskeskellut, että noin kuukauden päästä antaisin työni ensi luettavaksi vanhemmilleni ja sen jälkeen sitten graduohjaajalleni. Pitkiä päiviä saattaa olla tiedossa siinä elokuun alussa, mutta eiköhän tämä tästä :)

Olen onnekas kun minulla on vanhemmat, jotka suostuvat (ja haluavat) lukea graduni. He ovat jo nyt lukeneet joitakin kohtia työstäni ja esittäneet arvokkaita kysymyksiä. Oman tekstin luettaminen jollakulla ennen ohjaajan tiukkaa arvostelua antaa tietynlaista varmuutta. Että uskaltaa työstään oikeasti luopua.

Edelliseen postaukseen liittyen: vanhempien juhlat tulivat ja menivät. Ilta oli oikein onnistunut ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Itse siis "juonsin" illan ohjelman. (Meillä oli aika paljon ohjelmaa.) Minulle sopivaa tekemistä tuo juontaminen. Sosiaalisena ihmisenä, kovana höpöttäjänä ja vieläpä innokkaana esiintyjänä oli hauska miettiä etukäteen, miten eri ohjelmanumerot juontaisi. Pitäisiköhän hakea Ellenin paikkaa, jos ei ura kv-suhteiden saralla aukene?

Menneenä viikonloppuna olikin taas kovasti ohjelmaa, kun ensin oli perjantaina kaverin polttarit ja pikkusiukun synttärit sekä sitten lauantaina serkku meni naimisiin. Tosi mukavat polttarit oli jälleen ja aivan ihanat häät myös! Kuvankaunis hääpari, hyvä ruoka ja mukavaa seuraa. Onneksi meidän suvussa muutkin ovat kovia tanssimaan ja pääsin illan mittaan tanssimaan niin valssia, humppaa kuin sambaakin.

Tällä viikolla ei ole mitään ihmeellistä ohjelmaa. Keskiviikkona alkavat toki Tammerfestit ja kylä on täynnä porukkaa. Itse saatan mennä perjantaina ja lauantaina kuuntelemaan ilmaiskeikkoja, mutta muuten taidan jättää festit väliin. Huomaa muuten, että kapitalismi on iskenyt kyntensä tähänkin tapahtumaan - vielä kymmenen vuotta sitten ilmaiskeikkoja oli yli puolet festien tapahtumista, nyt hyvä kuin viidesosa. Ja keikkojenkin hinnat ovat pilvissä. Surullista!

Juhlat jatkuu

2007-06-25T06:23:00.000-07:00

Kovasti on taas vierähtänyt aikaa kunnon postauksesta. Välissä olen toki oppinut liittämään valmiiksi kirjoittamani tekstin blogiini suoraan (siis Lipun pääkirjoitus, tuotakaan en aikaisemmin osannut tehdä) sekä ehtinyt vinkata Demarinuorten kesäkampanjasta. Mutta muutoin ei ole kyllä blogitekstiä irronut. Kukaan ei halua, että rupean liittämään graduni metodiosioita tänne ;)

Hassu kesä tämä kesä. Minä olen ollut kesätöissä joka kesä vuodesta -96 alkaen. (Tosin en ihan koko kesää vielä tuolloin. Ja toki välissä oli Kanadan vaihtovuosi, jolloin en ollut töissä.) Nyt on ensimmäinen kesä, jonka pyhitän opiskeluille. Opiskelenkin siis ahkerasti viikot. Mutta viikonloput olen saanut pitää vapaana. Oikeastaan minun on ollut pakkokin, koska kuten jo aiemmin kerroin, kesällä riittää juhlia. Mutta tuntuu oudolta herätä aamulla, keittää kahvit ja lukea lehden rauhassa ja sitten aloittaa kirjojen parissa ahertaminen sekä tekstin tuottaminen. Ei kiirettä palvelemaan asiakkaita kaupassa tai näpyttelemään leiritietoja koneelle (molemmat aikaisempia kesätyötehtäviä.) Välillä voi mennä ulos lukemaan tai pitää pieni tauko ja käydä rullaluistelemassa... Odotan kuitenkin jo innolla josko vaikka ensi kesänä saisi edes ihan lyhyen ihka-aidon kesäloman.

Juhlat ne kuitenkin tosissaan vaan jatkuu. Opiskelujen ohella aikaa vie aina seuraavaan valmistautuminen. Tällä hetkellä siis valmistelemme vanhempieni 100-vuotisjuhlia, jotka ovat tulevana viikonloppuna. Minä olen siskojeni kanssa tehnyt juhlissa esitettäväksi vanhempieni "historiikkiä". Se alkaa olla koko lailla valmiina. Huomenna täytyy sopia juhlien juonnot, toimimme yhdessä myös illan seremoniamestareina. Lisäksi pitää hakea juhlapuku pesulasta ja vielä perjantaina käydä koristelemassa juhlapaikka. Kivaa kun on isot juhlat ja saa pukeutua kauniisti! Meillä kaikilla naisilla, äidillä ja siskoillani sekä minulla on muuten vaatetusalaa opiskelevan isosiskoni tekemät puvut!

Joskus myöhemmin saatan paneutua aiheeseen vielä tarkemmin, mutta olen tässä menneinä kuukausina miettinyt paljon näitä juhlia ja vanhempieni ikää. He saivat nimittäin minut lähes täsmälleen 25 vuotta sitten - vain 25-vuotiaina. Minä olin toinen lapsi perheessämme. Olenkin kysynyt itseltäni paljon mitä yhtä kestävää minä olen saavuttanut täyttäessäni nyt tuon 25 vuotta..? Ajankuva on toki eri. Ja muutenkin kysymys on vaikea. Olenhan itse esimerkiksi asunut kaksi vuotta ulkomailla, tätä vanhempani eivät ole tehneet. No näitä asioita saan pohdiskella tässä vielä viikon verran, jos vaikka juhlapuheessa niitä jotenkin sivuaa :)

Älä lyö lyötyä!

2007-06-12T04:22:00.000-07:00

Demarinuorten kesäkampanja ”Älä lyö lyötyä” vaatii aktiivisempia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Demarinuoret keräävät kesän aikana nimiä adressiin, joka luovutetaan kampanjan päätteeksi maan hallitukselle.

Adressista voit lukea lisää täältä.

Voit allekirjoittaa adressin täällä.

2000-luvun sosialidemokraattinen missio

2007-05-30T01:20:00.000-07:00

Maalisvaalit menivät. Turpiin tuli. Edessä on johtavan oppositiopuolueen asema 12 vuoden tauon jälkeen. Mikä avuksi kun kansa äänestää väärin tai ei lainkaan?

Vaalien jälkeen on sekä puolueen sisällä että puolueen ulkopuolella käyty vilkasta ja tarpeellista keskustelua vaalitappion syistä. Totuus lienee jossakin esitettyjen syiden välissä. Niin vaaliohjelmamme, mainoksemme kuin kampanjammekin olisivat lopulta kaivanneet enemmän lihaan luidensa ympärille – enemmän kosketuspintaa äänestäjille.

Vaatimuksemme lisäpanostuksista hyvinvointipalveluihin eivät koskettaneet äänestäjiä tarpeeksi. He eivät myöskään ymmärtäneet maalaamiamme tulevaisuuden uhkakuvia. Eikö hyvinvointivaltiota uhkaakaan mikään? Lähes kaikki Suomessa kannattavat Pohjoismaista hyvinvointimallia ja tunnustavat sen merkityksen muun muassa kilpailukyvyllemme. Voi siis sanoa, että olemme voittaneet ideologisen taistelun hyvinvointivaltiosta. Kuitenkin hyvinvointivaltioon kohdistuu myös suuria haasteita; väestön ikääntyminen, globaali kilpailu ja ihmisten elämäntilanteiden erilaistuminen muun muassa. Sosialidemokraattinen puolue leimautuu usein byrokraattisten ja joustamattomien rakenteiden puolustajaksi – ei uudistusvoimaksi, joka vastaa näihin hyvinvointivaltioon kohdistuviin haasteisiin ja yksilön tarpeisiin.

Oppositioasema tulisikin nähdä myös mahdollisuutena. Paitsi, että pääsemme ilman hallitusvastuuta nostamaan esiin meille tärkeitä kysymyksiä, puolueelle tarjoutuu tilaisuus päivittää aatteemme 2000-luvulle. Samalla voimme tarkastella hyvinvointimalliamme ja päivittää myös sen 2000-luvulle.

Suomessa julkiset palvelut tuotetaan universaaliperiaatteen mukaisesti – eli samat palvelut kaikille niitä tarvitseville. Tämä on kuitenkin entistä haastavampaa toteuttaa yhteiskunnassa, jossa ihmisten elämäntilanteet ja arvot eriytyvät ja yksilökeskeisyys lisääntyy. Kykymme vastata ihmisten tarpeisiin universaalien palvelujen avulla heikkenee. Massapalveluista kärsivät useimmiten ne, jotka niitä eniten tarvitsevat, mutta myös ns. tavalliset ihmiset jäävät vaille tarvitsemiaan palveluja. Tämän voi huomata esimerkiksi lapsiperheiden ongelmista. Vieraantuminen omasta palvelutapahtumasta saattaakin olla eräs pääsyy ihmisten tämän hetken pahoinvointiin ja syrjäytymiseen.

Hyvinvointivaltio kaipaa remonttia. Mutta vaihtoehdoiksi eivät taida riittää jatkuva rahoituksen lisääminen tai palvelujen lakkauttaminen. Tarvitsemme ajattelutavan muutoksen. Jatkossa hyvinvointivaltion tulee joustaa paremmin yksilön mukana. Samalla tulee mahdollistaa yhteisöjen osallistuminen palvelujen tuotantoon. Näin yksilöt ja yhteisöt osallistuisivat merkityksellisellä tavalla oman ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseen. Sillä osallistuminen lisää vastuunottamista. Ja vastuunottaminen aktiivisuutta. Hyvinvointiyhteiskunta, ei hyvinvointivaltio, tuottaa aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia. Ja juuri niitä me tarvitsemme.

Pääkirjoitukseni Lippu 2/2007

Kesän juhlakausi starttasi

2007-05-28T00:19:00.000-07:00

Minä olen jo "vanha"! Vanha siis siinä mielessä, että omat ystäväni ovat nyt niitä, jotka menevät naimisiin. Ystäväpiirin hää"buumin" aloitti jo eräs hyvistä ystävistäni viime kesänä, mutta tänä kesänä suorastaan "räjähti". Tiedossani on kuudet häät, joista tosin osa on valitettavasti samana päivänä. Mutta näistä onnettomista päällekäisyyksistä huolimatta pääsen nauttimaan kolmista häistä. Lisäksi edessä on kolmen hyvän ystävän polttarit.

Tai oikeastaan nyt on enää edessä kahdet - nimittäin menneenä lauantaina vietimme Katin polttareita. Kaikki taisivat olla tyytyväisiä päivän kulkuun. Itsellä ainakin oli hauskaa niin tanssiessa kuin "studiolla" ja saunominen sekä ruokailu Etelä-Hervannan sydämessä kruunasivat mukavasti menneen päivän. Tulevan avioparin onnesta ja rakkaudesta kertonee jotain se, että morsian taisi olla onnellisimmillaan kohdatessaan yllättäen (vahingossa ja tarkoittamatta) sulhasensa Tampereen yössä :) Taisipa siinä kohtaa muillakin kuin minulla soida päässä päivän teemabiisi "You're the One I Want"... Juustoista, mutta niin totta ja suloista! (Niin ja lisäksi olimme kuulleet sen AIKA monta kertaa siihen mennessä.)

Juhlakausi jatkuu yhden väliviikonlopun jälkeen. Häiden ja polttareiden lisäksi kesän ohjelmassa on myös rakkaiden vanhempieni 100-vuotisjuhlat. Sekä omat 25-vuotispippalot. Niin se ikä karttuu :)

Halutaan vakituiseen työsuhteeseen...

2007-05-24T01:47:00.000-07:00

25-vuotias, vastavalmistunut, kahden pienen lapsen äiti? Koskas viimeksi näit tällaisen lauseen avoimesta työpaikasta kertovassa ilmoituksessa? Hahaa, etpä tainnut nähdä, niin! Sillä tuossahan ovat kaikki tekijät aivan pielessä - liian nuori, liian vastavalmis ja liian äiti..

No minä olen onneksi vasta 24-vuotias. Ja en edes vielä valmis. Eikä lapsiakaan vielä ole. Mutta yhtäkaikki - viimeiset päivät olen todella tarkkaan joutunut miettimään, mitä tulevaisuudeltani haluan ja mikä olisi se paras tie.

Katsotaanpa esimerkiksi Akavan tilastoja viime vuosilta: Akavan jäsenistön alle 30-vuotiaista valtion palveluksessa olevista naisista 73 prosenttia (73 prosenttia!!!!) on pätkätöissä. Kuntien palveluksessa olevien luku on 65. Yksityisellä kuitenkin 25 prosenttia. Vaikkapa Tehyllä vastaava luku on yli 50 prosenttia.

Siinähän ei ole mitään pahaa, että ihminen itse haluaa olla pätkätöissä. Tai määräaikaisena erilaisissa projekteissa. Itsekin voisin hyvin kuvitella toimivani tulevaisuudessa hyvinkin erilaisissa, vaihtuvissa projekteissa kansainvälisten kysymysten parissa.

Mutta tuossa 73 prosentissa on taatusti paljon myös niitä naisia, jotka pakotetaan epämääräisiin, lyhyisiin työsuhteisiin, silpputöihin. Ei se minunkaan haluni mahdollisesti vaihtaa työpaikkaa tarkoita sitä, ettenkö kaipaisi työsuhteeseeni ennustettavuutta ja turvaa, uskoa siihen, että työ jatkuu, vaikka esimerkiksi tulisinkin raskaaksi. Mikä onkin muuten yksi nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla heikentävistä tekijöistä - me olemme kaikki potentiaalisia synnyttäjiä.

Perusteettomat määräaikaisuudet tulisikin mitä pikemmin esimerkiksi valtion hallinnossa vakinaistaa. Ja työsuhteiden epäoikeudenmukainen ketjuttaminen tulisi lopettaa. Lisäksi nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla edistääkseemme meidän tulisi EHDOTTOMASTI viimeinkin jakaa vanhemmuuden kustannukset! Myös isä osallistuu (useimmiten) aika aktiivisesti lapsentekoprosessiin. Vieläpä useimmiten aika halukkaasti. Kai isän työnantaja sitten voisi myös osallistua vanhemmuuden kustannuksiin?

Mistäpä moiset pohdinnat ovat syntyneet? No syksyllä edessä on lähtö Brysseliin työharjoitteluun. Haettuani paikkaa ja saatuani sen, kävikin niin, että olisinkin saattanut saada täältä Suomesta myös pidemmän ja luonnollisesti palkallisen työsuhteen. Mietin ja pohdin asiaa eri kantilta monta päivää. Jos lähden, saanko harjoittelun jälkeen toisia töitä? Joudunko harjoittelukierteeseen tai kenties pätkäprojektikierteeseen? Lopulta päätin tässä kohtaa ottaa ehkä pienoisen riskin ja lähteä kuitenkin Brysseliin. Vaikka kyseessä onkin lyhyt harjoittelu, on se minulle kansainvälisen politiikan opiskelijana upea mahdollisuus. Ja en halua tässä kohtaa olla lähtemättä ja katua asiaa seuraavat vuodet. Katsotaan sitten jouluna miten käy, kun saan maisterin paperit ja lähden etsimään töitä oikeasti 25-vuotiaana, vastavalmistuneena maisterina (ja potentiaalisena synnyttäjänä). Kaduttaako sitten? Tuskin..

Hyvä Suomi!

2007-05-11T00:41:00.000-07:00

Minua on suunnattomasti ärsyttänyt viimeisten kuukausien aikana vellonut keskustelu siitä, miten "me ei varmasti osata hoitaa Euroviisuja hyvin, kuitenkin sataa räntää, tekniikka ei pelaa ja juontajatkaan ei kuitenkaan edes osaa ranskaa ja sitten varmasti vielä se väliaikaesityskin on ihan nolo.. jne jne." Perisuomalaiseen tyyliin olemme etukäteen haukkuneet lyttyyn niin Yleisradion ja Euroviisuja rakentavan joukon kuin oman esiintyjämme Hannankin ja luoneet heille sitä kautta valtavat paineet onnistua.

Eilen tämä porukka näytti kaikille epäilijöille pitkää nenää. Kerrassaan mahtava show oli pistetty pystyyn. Areena näytti ja kuulosti hyvältä, lavan valoshow oli upea, väliaikaesitys nautittava. Ja kun vielä Jaana ja Mikko hurmasivat, ei voinut muuta kun hyristellä tyytyväisenä - ei niinkään siksi, että "hienoa kun näytimme hyvää Suomikuvaa". Vaan juurikin siksi, että hienoa kun näytitte kaikille arvostelijoille! Suomesta löytyy valtavasti potentiaalia, luovaa hulluutta ja heittäytymiskykyä - ja kaikki se näkyi eilen.

Koko shown parasta antia olivat ehdottomasti esitysten välillä näytetyt postikortit Suomesta. Mahtavaa! Rennolla otteella, ammattimaisesti tehdyt postikortit nauroivat lempeästi kansamme ominaispiirteille. Se huumori, oi se huumori! Hauskaa, ettei tyydytty näyttämään upeaa luontoa ja kauniita rakennuksia, vaan kaikissa korteissa sattui ja tapahtui - juuri niinkuin elämässä muutenkin ja meille suomalaisille varsinkin :)

Koskakohan me suomalaiset opimme oikeasti arvostamaan maassamme olevaa tietotaitoa? Ja koska opimme tukemaan omiamme isojen ponnisteluiden äärellä? Vai onko myös osittain niin, että me tarvitsemme epäilijöitä ympärillemme onnistuaksemme? Saivatko Euroviisujen tekijät oivan kannustimen työlleen arvostelijoiden puheista? Mene ja tiedä. Kaiken uhallakin uskallan tässä ja nyt ilmaista julkisen kannustuksen Pakarisen Hannalle - Mahtava ääni ja upea lavakarisma siivittäköön hänet hyville sijoituksille lauantaina!

Mukavaa työnjuhlaa!

2007-04-30T05:50:00.000-07:00

Blogin päivitys on vähän jäänyt näin huhtikuussa. Oikeastaan tähän voi löytää kaksi selkeää syytä: Aika on pääosin mennyt noiden jo aiemmin mainittujen graduhaastattelujen sekä muutoin gradun parissa, jolloin iltaisin ei ole jaksanut enää istua tietokoneen ääressä ja kirjoittaa extraa. Lisäksi on ollut mukava touhuta kaikkea muuta: äidin kanssa olemme käyneet ahkerasti kuntosalilla, iltaisin olen lenkkeilyt, jopa elokuviin on taas ehtinyt. Lisäksi olen nähnyt kavereita ja lukenut paljon (esimerkiksi Juha Itkosen mainio Anna minun rakastaan enemmän sekä Pekka Visurin Suomi kylmässä sodassa. Hienoa tekstiä ja analyysia.) Kuukauden sisään olen myös käynyt kaksi kertaa teatterissa. Tuomiokirkossa esitetty Vihan päivät oli kerrassaan koskettava elämys. Hienosti toteutettu ja hienosti kirjoitettu tarina kansalaissodan aikaisista tapahtumista. Viime perjantaina taas kävin katsomassa Teatteri Siperian näytelmän Elämän kerjuu. Tästä saattaapi tulla analyysia Lippuun, joten säästetään jännitystä sinne :) Lisäksi kulttuurielämyksiä tarjosi viime viikolla nautittu Stand up -ilta. Välillä nauroimme vedet silmissä mainioille ja teräville analyyseille uudesta hallituksesta, naisten ja miesten välisistä suhteista sekä EU-kielestä.

Tulevina viikkoina ohjelma jatkunee pitkälti samanlaisena. Mutta nyt haluaisin toivottaa kaikille mukavaa työn juhlaa! Ja nauttikaa myös tulevina viikkoina toivon mukaan aurinkoisesta säästä - nyt jos koska on hyvä aika aloittaa esimerkiksi lenkkeily ;)

Tutkinto

2007-04-07T07:16:00.000-07:00

Nytpä olen sitten virallisestikin yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Jippijaijei :)

Luonnollisestikin moisen suorituksen tärkein viesti on se, että oikeasti opintoni ovat melkein päätöksessä. Nyttemmin maisteriksi valmistumisen esteenä on enää Iso-G. Joka tosin pikkuhiljaa muuttuu pikku-g'ksi. Huhtikuulle ja toukokuun alkuun on jo sovittuna haastatteluja. Ja siis loputkin haastattelupyynnöt on vireillä. Viime päiviä onkin leimannut into edetä gradussa (joka ei ole mahdollista ilman näitä haastatteluja, jotka siis muodostavat valmistuessaan aineistoni). Opinnoissa siis kaikki hyvin. Ja kandin papereita voisi vaikka juhlia syömällä pari suklaamunaa. Se taas on minulle pääsiäisessä mukavinta... Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Socialists and social democrats

2007-04-04T05:26:00.000-07:00

Ecosyn kongressi Varsovassa tuli ja meni. Minulle tämä oli ensimmäinen liittokokous ja täytyy sanoa, että yleisesti ottaen jäi hivenen vaisu ja pettynyt olo. Lähinnä siis siksi, että liittokokouksessa käyty poliittinen keskustelu jäi kovin vaisuksi, tai oikeastaan sille oli varattu niin kovin vähän aikaa! Muun muassa uuteen Policy Paperiin tulleesta ympäristöosiosta ei saatu keskustella ollenkaan! Eikä myöskään yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kerrassaan kummallista, koska mielestäni tällaiset yhteiset kokoontumiset ovat juuri niitä paikkoja, joissa pitäisi käydä vilkkaita debatteja yhteisen kansainvälisen liikkeemme tulevaisuudesta ja tilasta sekä myös koko unionin tulevaisuuden suunnasta.

Kongressin aikataulut pettivät myös aika pahasti, perjantaina oli kovasti tyhjää aikaa ja käytännössä seisoskelimme käytävillä ja lobbasimme, lauantaina sitten taas istuimme puoli kahteentoista asti yöllä kongressisalissa äänestämässä esimerkiksi sääntömuutoksista ja sunnuntaina yritimme vetää kamalalla kiireelllä kaikki loput asiat läpi, niin ettei muutosesityksiin saanut ottaa puheenvuoroa! Oikeastaan siis muutosesityksillä ei ollut toivoa mennä läpi. No lobbaus on toki tärkeää ja me ainakin onnistuimme siinä sikäli hyvin, että saimme Mariannen varapuheenjohtajistoon. ONNITTELUT MARIANNELLE! Myöskin suhteet eri puolelle Eurooppaa, kuten Kreikkaan, ovat nyt kunnossa delegaatiomme ahkeran työn ansiosta.

No kaiken kaikkiaan oli mukavaa kokea Ecosyn kongressitunnelma ja myös tavata omia eurooppalaisia tuttujaan sekä myös oppia tuntemaan muutamia uusia mukavia ihmisiä. Varsovaa ei lopulta tullut kamalasti nähtyä, mutta onpahan ainakin joku syy mennä uudestaan Puolaan..

Kevät mielessä

2007-03-23T04:49:00.000-07:00

Onko vaalien jälkeinen elämä maittanut, kysyi arvoisa ehdokkaani eilen kun kävimme katsomassa työväen teatterissa Pirkko Saision omaelämänkerrallisen näytelmän Pienin yhteinen jaettava. (Kerrassaan loistava näytelmä! Mikäli vain eksytte Tampereella niin käykää katsomassa.) Onpa hyvinkin, maistunut on :) Tosin ei vielä kovasti arkitunnelmissa. Enempi tullut lepäiltyä ja myös käynnistettyä kunnolla urheiluharrastusta. Joitakin gradukirjoja olen jaksanut lukea, mutta en ole lisää tekstiä kirjoittanut. Sen sijaan olen tehnyt taas ruokaa Herkuttaret-kavereideni kanssa, käynyt jo neljä kertaa kuntosalilla juoksumatolla/osallistunut jumppiin, käynyt vaalien purku -illallisella ja isän kanssa lounaalla. Ja nukkunut pitkään aamuisin. Lisäksi laitoin viimeinkin kandin paperit hakuun ja ilmeisesti huhtikuun alussa saan ne kuuluisat kandin paperit.

Huomenna edessä sitten liittohallitus Helsingissä. Sunnuntaiksi menen pikaisesti Jyväskylään. Ensi viikolla torstaina on edessä lähtö Varsovaan Ecosyn liittokokoukseen. Siellä saammekin jännittää miten käy varapuheenjohtajavalinnoissa. En ole muuten ikinä käynyt Puolassa, harmi ettei ehditä samalla käydä myös Krakovassa. Mutta kiva päästä taas matkoille, vähän jo onkin matkustusjalkaa kutitellut :)

Ulkona on aivan ihana ilma, vaikka tuleekin kovasti hiki pyörällä liikkuessa. Kevät ja kesä kolkuttelee jo ihan ovella. Surkea vaalitulos on herättänyt sekä itsessä että muissa sopivan tahtotilan tehdä entistä enemmän työtä jatkossa.. Eli hyvältä näyttää, kuitenkin.

Synkeäkö 20. blogimerkintä?

2007-03-20T05:31:00.000-07:00

Olisin kyllä suonut kirjoittavani 20. blogimerkintäni hieman mukavimmissa tunnelmissa, mutta ei auta valittaa - kansa on puhunut. Vaihdetaanko kansa vai muutetaanko omaa toimintaa? Kas siinä pulma..

Pipan tulokseen voimme olla tyytyväisiä. Pienellä budjetilla ja heikon yleismenestyksen keskellä kuitenkin 796 ääntä. Tuntemattomalle nuorelle tosi hyvä tulos. Koko puolueen ja ennen kaikkea koko vasemmiston tulos kuitenkin pistää miettimään. Mikä meidän viestissämme ei mennyt perille? Ja miksi meidän perinteisillä alueilla jätettiin äänestämättä tai äänestettiin esim. Perussuomalaisia?

Iso huomio on se, että koulutetut karkasivat tällä kertaa kokoomuksen taakse. Veronalennukset siis kiinnostavat enemmän kuin hyvinvointipalveluihin satsaus? Näinkin voisi sanoa. Uskon myös paljon siihen, mitä eräs ystäväni eilen sanoi, eli että ihmiset haluavat tänä päivänä muuttua asiakkaista osaltansa palvelujen tuottajiksi. Hyvinvointivaltiota kyllä kannatetaan, mutta sen halutaan toimivan yksilöllisemmin kuin tänä päivänä. Ja tämä saattoi koitua meidän tappioksemme - emme osanneet viestiä sitä, että hyvinvointivaltiokin voi muuttua ilman, että luovutaan tasa-arvon periaatteesta. Itse pelkään, että Kokoomuksen politiikalla syrjäytyneiden määrä kasvaa ja, että julkisesti tuotettujen palvelujen määrä laskee. Tulevaisuudessa siis lienee niin, että SDP:n tulee entistä enemmän paneutua siihen, miten julkiset palvelut joustaisivat paremmin yksilön mukana ja miten toisaalta yhteisöt pääsisivät itse vaikuttamaan niiden tuotantoon - ilman, että siis tingitään siitä periaatteesta, että palvelut taataan kaikille.

Surullista ja toisaalta myös yllättävää on nuorten alhainen äänestysinto. Huolimatta Allianssin ja Oikeusministeriön tiiviistä kampanjoinnista, nuoret eivät ruuhkauttaneet vaalipaikkoja. Työtä yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja poliittisen vaikuttamisen lisäämiseksi lienee paikallaan jatkaa myös vaalien välillä! Tai siis eduskuntavaalien välillä - nyt olisi jatkettava herättelyä seuraaviin kunnallisvaaleihin.

Vaalikentillä kiertäessä joutui valitettavasti toteatamaan sen, miten huono imago puolueellamme on nimenomaisesti nuorten parissa. On hullua, että imagomme on esimerkiksi niin konservatiivinen ja suvaitsematon, ottaen huomioon vaikkapa sen, että enemmistö ryhmästämme kannatti hedelmöityshoitojen sallimista kaikille naisille. Toisin oli "arvoliberaalissa" kokoomuksessa, jonka ryhmästä enemmistö vastusti tätä. Imagonmuutos talkoisiin tarvitaan nyt kaikkia. Imago ei muutu valitettavasti pelkästään radikaaleilla tempauksilla tai vallankumousta suunnittelemalla. Meidän tulee entistä määrätietoisemmin jatkaa toimintaa ja oman politiikkamme tekemistä. Yhä enemmän pitää myös keskittyä siihen, miten viestimme toiminnastamme eteenpäin. Toisaalta nyt viimeistään tulisi nostaa entistä enemmän nuoria esimerkiksi kunnallispolitiikassa esiin. Ja muutenkin keskittyä ihmisten aktivoimiseen. Lienee paikallaan saada aikaan reilu nuorennus kunnallisvaalien ehdokaslistalle.

Analyysia kehnosta tuloksesta siis tarvitaan. Itse olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että puolueen kampanja oli hyvä. Ehkä hienoinen siirtyminen vasemmalle ei tuntunut uskottavalta hallitusvuosien jälkeen, mutta silti olen tyytyväinen, että teimme sellaisen linjanvedon. Olen myös iloinen omasta työstämme täällä Pipan ryhmässä. Pätevää ehdokasta on mukava "myydä" ja kaikki jaksoivatkin tehdä iloisena työtä loppuun asti. Yhteishenki pysyi hyvänä. Ja kävimme taatusti monia mielenkiintoisia keskusteluja eri-ikäisten miesten ja naisten kanssa näiden viikkojen aikana. Erityisesti ne hyvät keskustelut ovat itselle olleet mieleisiä. Ja muutenkin lukuisten mielenkiintoisten uusien ihmisten kohtaaminen. Parin päivän hengähtäminen lienee sallittua, mutta sitten Taistelu jatkukoon!

Vaaliteatteria

2007-03-07T14:34:00.000-08:00

Iso ponnistus on nyt takana, kun tänään oli Pipan ja Askon yhteinen kampanjateatteri. Loppujen lopuksi lippujen myynti ei osoittautunut turhan hyväksi kampanjabudjetin kasvattamiseksi, mutta ilta oli kuitenkin onnistunut! Pipa piti hyvän puheenvuoron ennen esitystä ja oli helppo taas kerran ylpeästi kantaa 119-rintamerkkiä paidassa hyvän ehdokkaan merkkinä.

Lehtikeisari oli yllättävän hyvä ja mielenkiintoinen näytelmä, joka herättää ajatuksia myös viime päivien vaaliuutisoinnista. Urpo Lahtisen ja Hymylehden historiasta kertova näytelmä kertoo nimittäin myös siitä, miten keltainen lehdistö tuli Suomeen. Hymy taisi olla yksi ensimmäisiä (ellei ensimmäinen) suomalainen aikakausilehti, joka kertoi julkimoista myös kaikki ne tarinat, joita julkimot eivät halunneet, kuten Laila Kinnusen alkoholin käytöstä. Omalta osaltaan Hymy siis osallistui talkoisiin, joissa media viihteellistettiin - alettiin tuottaa entistä rajuimpia otsikoita ja hakea entistä suurempia skandaaleja.

Nyt olemme tilanteessa, jossa vaaleja edeltävien viikkojen suurimmat otsikot vedetään pääministerin ex-tyttöystävästä, SAK:n mainoksesta ja Kimmo Sasin ikävästä ja valitettavasta kolarista. Eikä puhettakaan, että esimerkiksi SAK:n mainosta oikeasti käsiteltäisiin analyyttisesti, sisältöä arvioiden vaan siinäkin suurimmat otsikot vedetään siitä kuka vaatii kovimmin sen hyllyttämistä tai kuka sitä eniten puolustaa.

Mitenkään Hymylehteä tästä syyllistämättä, toteanpahan vain osin vastauksena Arton kommenttiin, joka liittyi edelliseen kirjoitukseeni - median keskustelukulttuurin taso ei minuakaan kaikilta osin tyydytä. Mutta toisaalta uskonkin, että osana tulevaisuuden osallistamista ja vaikuttamista esimerkiksi tällaisten blogeissa käytävien ajatustenvaihdon merkitys korostuu. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Natosta aloiteltu keskustelu Jukan blogissa tai vaikka Esan blogissa käyty hyvä keskustelu SAK:n mainoksen hyllyttämisestä. Jos ei media keskustele, niin sitten täytyy keskustella itse.
No tällaisia ajatuksia heräsi Lehtikeisarit-näytelmästä. Nyt voisi olla hyvä siirtyä nukkuvien valtakuntaan. Pitkä päivä taas takana, onneksi minä saan huomenna vapaapäivän vaikka ehdokas jaksaakin painaa. Vapaapäivä onkin sitten hyvä käyttää taas gradun parissa.

Kipin kapin äänestämään! Tänään se alkoi ja sitä voi jatkaa aina tiistaihin 13.3 asti ennakkoon. Ja viimeistään 18.3 se on sitten tehtävä! Eikö niin?

Nuoriso vaaliuurnille mars!

2007-03-01T05:05:00.000-08:00

Luin tässä toissapäivänä valtio-opin dosentin (vanhempieni ja sitä kautta myös minun vanhan perheystävän) Tapio Kuureen kirjoituksen suomalaisten ja ruotslaisten nuorten vaaliosallistumisen eroista. Teksti löytyy painettuna kirjasta Paakkunainen, Kari (toim.): Sukupolvipolitiikka. Nuoret ja eduskuntavaalit 2007. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 72. Tapion kirjoitus ja analyysi suomalaisten nuorten äänestysinnokkuudesta, tai lähinnä sen puutteesta, on hyvä ja herättää tärkeitä kysymyksiä.

Äänestysaktiviisuus Suomessa on kokonaisuudessaan alhaisempi kuin Ruotsissa, 2000-luvun alun vaaleissa 16 prosenttiyksikköä (Suomessa 65,3% ja Ruotsissa 81,4%). Molemmissa maissa äänestysaktiivisuus on laskenut viimeisten vuosikymmenten aikana. Nuorten äänestysaktiivisuutta on hankala vertailla, koska tiedot kerätään eri tavalla. Suomessa äänestysaktiivisuutta mitataan kyselyllä, jonka perusteella arvioidaan 18-30-vuotiaiden äänestysaktiivisuus. Vastaavasti Ruotsissa 18-21-vuotiaat, "förstagångsväljare", rekisteröityvät äänestäessään erityiseen vaalirekisteriin, johon siis kerätään ne äänestäjät, joilla on ensimmäistä kertaa oikeus äänestää. Näiden tietojen pohjalta kootusta taulukosta voidaan kerätä seuraavat tiedot: nuorten äänestysaktiivisuus viimeisten 25 vuoden aikana on koko ajan ollut Ruotsissa suurempi kuin Suomessa. Vuosina 1982-83 ero oli Ruotsi 91,4% (vaalit vuonna 1982) ja Suomi 75,7% (vaalit vuonna 1983). Vuonna 1991 molemmissa maissa oli vaalit ja tuolloin ero oli Suomi 68,4% ja Ruotsi 86,7%. Viime eduskuntavaaleissa suomalaiset nuoret äänestivät 66,7%:sesti kun taas Ruotsin vaaleissa viime syksynä nuoret äänestivät 82 prosenttisesti. Ero on siis noin 17 prosenttiyksikköä! Huolestuttavaa on myös nuorten jakautuminen niin kutsuttuihin a- ja b-luokan äänestäjiin. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että aktiivisista nuorista noin 76 prosenttia äänestää, kun taas passiivisten nuorten osalta äänestysprosentti jää niinkin alas kuin 29 prosenttiin!!

Molemmissa maissa on tähän huolestuttavaan kehitykseen pyritty vastaamaan. Niin Suomessa kuin Ruotsissa on kiinnitetty huomiota osallistumisen laatuun ja sen mittaamiseen. Käsitteistö ja mittaristot kuitenkin vaihtelevat maiden välillä. Ruotsalaisessa keskustelussa korostuu aktiivinen osallistuminen (engagemang), joka pitää sisällään käsityksen sitoutumisesta. Sitoutuminen viittaa yhteisöllisyyteen. Kuure sanoo, että meillä ei poliittisessa keskustelussa käsitettä sitoutuminen käytetä lainkaan. Sitoumista käytetään kyllä puhuttaessa työ- tai parisuhteeseen sitoutumisesta, mutta poliittiseen elämään ei meillä "sitouduta/sitouteta". Uudessa nuorisolaissa käytetään hallinnollista termiä "nuorten kuuleminen". Nuoria siis käytetään tietolähteinä ja heiltä saadaan hyödyllistä informaatiota, vaikka nuoria voitaisiin kuulemisen sijaan myös kuunnella. Nuoret voitaisiin nähdä tasavertaisina kansalaisina poliittisessa keskustelussa rakentamassa yhteisöä ja yhteiskuntaa. Kuure nostaa esiin myös sen, kuinka ruotsalainen yhteisöllisyys näkyy hallinnossa Suomea kehittyneempänä hallinnon sektorit ylittävänä yhteistyönä. Ruotsissa esimerkiksi nuorisopolitiikkaa koordinoi nuorisoasioita hoitava keskusvirasto, Ungdomsstyrelsen.

Tapio Kuure sanoo, että Suomesta puuttuu Pohjoismaille tyypillinen keskustelulle avoin poliittinen kulttuuri. Hän sanoo, että avoin poliittinen kulttuuri on omiaan tuottamaan aktiivisia nuoria kansalaisia, jotka ovat valmiita tuomaan oman panoksensa yhteiskunnalliseen keskusteluun parlamentaarisen poliittisen järjestelmän kautta. Kuure sanoo, että tämä ei tarkoita muun kansalaisvaikuttamisen merkityksen vähättelyä, vaan pikemminkin päinvastoin, aktiivinen nuori kansalaisuus on kumuloituva ominaisuus.

Miten me demarinuoret voisimme parhaiten edesauttaa tällaisen kulttuurin kehittymistä? Kyllähän se olisi pitkälti myös meidän etumme, että Suomessakin kasvaa poliittisesti aktiivisten nuorten joukko. Yhtenä kehittämisen kohteena voisin heti nostaa esiin nuorisofoorumit, joiden roolia ja merkitystä tulisi vahvistaa.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää jatkaa nuorten herättelyä ja kertoa miksi kannattaa äänestää. Samanaikaisesti on jatkuvasti arvioitava poliittista kulttuuriamme ja mietittävä tuottaako se aktiivisia, osallistuvia ja sitoutuneita yhteisön jäseniä?

Laiskan naisen raportti jatkuu

2007-02-19T11:56:00.000-08:00

Kyllähän valtiovieraat nyt poliisisaattuen tarvitsee

"Siis mitä ihmettä? 11 idioottia suljettuna tollaseen romukasaan, hitsi tällä kanavalla on mahtavat luontodokumentit - Tuu kulta kattoon!"
Siis mä oon viidakon kuningatar.. Eipäs kun mä!

Laiskan naisen raportti

2007-02-19T10:51:00.000-08:00

Päätinpä kuitenkin iloksenne varsinaista tiukkaa analyyttista poliittista pohdintaa odotellessa laittaa muutamia kuvia matkaltamme blogiini...

"Annas kun mä näytän näin duunarina."

Kunnon poliitikko tekee vaalityötä aina ja kaikkialla :)

Söpöjä lapsukaisia :)
Arvaatko kyseisten henkilöiden poliittiset taustat?

Mainostusta

2007-02-07T09:22:00.000-08:00

Sallitaneen pieni mainos myös blogissani. Eli Pipan tukiyhdistys myy lippuja Tamperen Työväen teatterin Lehtikeisari näytelmään, esityspäivänä keskiviikko 7.3 klo 18.30 alkaen. Kaikki ovat tervetulleita tulemaan nauttimaan kulttuurista ja samalla tukemaan nuorta ehdokasta. Lähipäivinä nettisivuilla pitäisi olla ohjeet siitä, kuinka lippuja saa.

Pipan vaalikampanja avataan virallisesti omalla tempauksella lauantaina 17. helmikuuta. Stockmannin kävelykadulla tavataan klo 13 alkaen.

Me-henkeä

2007-02-05T14:44:00.001-08:00

Ärsyttävää joutua jatkuvasti toteamaan, että kirjoittaa jostakin aiheesta myöhemmin. Mutta nyt juuri on niin hemmetisti kirjoitettavaa, että Tansanian matkan raportin kirjoittaminen siirtyy ensi viikonloppuun. Tämä viikonloppu meni sitten ensi puolueen vaaliavauksessa Vantaalla. Sunnuntaina oli liittohallitus. Vuosituhattavoitteet tekstini hyväksyttiin, mutta siihen pitää pieniä selvennyksiä ja muutoksia (sekä kielenhuoltoa).

Puolueen vaalijuhla oli oikein mukava. Varsinkin ilmastonmuutosta käsitellyt seminaari oli oikein hyvä. Ja siis eihän sitä voi kuin nauttia kun Tommy Taberman lukee runojaan. Puolueen nuorten naisten parodia oli hauska. Ja totta oli ainakin toinen puoli esityksessä :) Vaalijuhlassa oli ainakin hyvä henki ihmisillä. Ehkäpä viime viikkojen, kuitenkin hieman alavireiset gallupit erityisesti äänestysinnokkuuden laskusta, antavat kaikille tarvittavan energian tehdä hartiavoimin töitä nyt viimeisinä viikkoina. Yhdessä tekemistä ja me-henkeä tarvitaankin! Kyseessä on kuitenkin merkittävät linjavaalit. Minulla on ainakin ihan oikea huoli porvarihallituksesta. Eeron sanoin: vastapuolen "minäkeskeinen markkinatalous - vähän kuin itseäni äänestäisin" -ajattelu herättää ainakin minussa ainoastaan pelkoa.. Ruotsin tie ei saa olla meidän tie! Puolueemme vaaliohjelmassa on monia tärkeitä linjauksia. Erityisesti haluan nostaa esiin seuraavat vaatimukset/tavoitteet: 2,4miljardin euron sijoittaminen ihmisten hyvinvointiin (eli mm. työllisyyden edistäminen, nuorisotyöttömyyden ja asunnottomuuden poistaminen, vanhuspalvelut ja muut terveyspalvelut); oikeudenmukainen ja työllistävä verotus, jossa alennukset kohdistuvat pieni- ja keskituloisiin; lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen, öljyriippumaton Suomi vuoteen 2030 mennessä sekä muutenkin ilmastonmuutoksen hidastaminen, koulutukseen panostaminen, valtion museioiden maksuttomuus sekä kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen vihdoinkin luvattuun 0,7 prosenttiin.

Nostin nyt esiin vain osan, pienen osan tärkeistä linjauksista. Mutta kaiken kaikkiaan siis hyvinvointivaltion säilyttäminen (ja oikeudenmukaisen maailman edistäminen) on keskeisellä sijalla puolueemme ohjelmassa. Tähän pystytään ennenkaikkea nostamalla työllisyysastetta. Työttömyyttä vastaan on taisteltava aktiivisesti. Se vaatii sekä aktiivista työvoimapolitiikkaa että sitten syrjäytymisen ehkäisemistä. Meidän on tehtävä hartiavoimin ennaltaehkäisevää työtä esimerkiksi niiden nuorten parissa, jotka putoavat (pudottautuvat) pois koulutuksesta.

Nuoret julkistavat oman kampanjailmeensä ensi lauantaina. Meiltä on tulossa muun muassa muutamia konkreettisia ehdotuksia siitä, miten puolueen vaatimia tavoitteita voitaisiin saavuttaa. Odotan innolla lauantaita.

No, miten sitten tämä viikko? Päivät olen toki ahkera opiskelija ja luen aineistoa sekä kirjoitan graduani. Mutta iltaisin aika menee kyllä nyt Pipan kampanjan eteen. Tänään tein tukiryhmän oman kalenterin valmiiksi (muutoksia taatusti tulee). Samalla suunnittelin baarikierroksiamme. Lisäksi hankin meille luvat Pipan vaalikampanjan avaus"spektaakkeliin", Stockmannin viereiselle kävelykadulle. Tulkaa ihmeessä lauantaina 17.2 sinne tapaamaan Pipaa ja tukiryhmäläisiä.
Huomenna on sitten illalla palaveria Anniinan kanssa.. No onneksi ehdin esimerkiksi tänään lenkille, heti jaksaa paljon pitempään kuten kaikki voi huomata, kello huitelee jo yhtä yöllä :)

Palamista ja pakkasihottumaa

2007-01-30T12:05:00.000-08:00

Hiio hoi! Pitkä tauko blogin päivittämisessä loppuu näihin "muutamaan" riviin. Palasin sunnuntai-maanantai välisenä yönä Tansanian opintomatkalta. Auringon polttamat poskeni paleltuivat sitten maanantaina Tampereen pakkasessa =) Aina ei voi voittaa.

Mutta oli erittäin hyvä matka. Todella opettavainen ja kokemuksia täynnä oleva. Olo on aika hämmentynyt maan kauneudesta, köyhyydestä ja kaikista niistä ristiriitaisista jutuista joita näki. En pysty edes juuri nyt purkamaan kaikkia ajatuksiani matkasta tähän blogiin, joten teen sen loppuviikosta, kun olen saanut raporttini tehtyä. Nyt tyydyn vain keskittymään epäolennaiseen: Eli siihen, että näin safarilla leijonia :)

Paluu arkeen alkoi tänään (tosin vasta isältä joululahjaksi saadun kasvohoidon jälkeen). Kirjoitin aamu ja iltapäivän gradun teoriaa. Sitten oli erikoissairaanhoidon johtokunnan kokous, jossa hyväksyimme vuoden 2007 toimintasuunnitelman ja tutustuimme vuodeosastoon. Ilta on mennyt Pipan tukiyhdistyksen huomisen kokouksen asialistaa sekä "torillapostaus"kalenteria tehdessä. Lisäksi kirjoittelin Vuosituhattavoitteista LiHalle. Huomenna pitää kirjoittaa aamu gradua ja illalla on sitten tukiryhmää. Torstaina ja perjantaina keskitytään taas graduun. Viikonloppuna olen lauantaina Pipan kanssa vaalivaltiopäivillä Heurekassa ja sunnuntaina LiHan kokouksessa. Että sellaista =) Mutta ihanaa kun on lunta!

Gastroenterologiaa

2007-01-16T13:02:00.000-08:00

Vietinpäs tänään sitten päivän Hotelli Ellivuoressa Tampereen kaupungin hyvinvointipalvelujen johtokuntien koulutustilaisuudessa. Minut kun valittiin erikoissairaanhoidon johtokunnan jäseneksi. Erittäin mielenkiintoinen ala, jossa tapahtuu paljon muutoksia (esim. mammografialaitteiden digitalisointi) kiihtyvään tahtiin ja, jossa myös on suurista summista kyse (yksittäiset leikkaukset ovat erittäin kalliita). Vaikka sinänsä osa-alue ei kovin paljon hyvinvointipalvelujen budjetista viekään. Jollekin saattaa tulla mieleen, että erikoissairaanhoito ei substanssina ole ehkä ihan minun ominta alaani, mikä onkin totta. Mutta olen kyllä aina ollut kiinnostunut sosiaali- ja terveysalasta. Työskentelin kaksi vuotta opintojen ohella yöhoitajana vaikeasti kehitysvammaiselle tytölle, joka tarvitsi myös aika spesifiä lääke- ym.hoitoa. Tein myös osa-aikaisesti töitä Ylisten palvelukeskuksen vaikeasti kehitysvammaisten tutkimusosastolla hoitoapulaisena. Ja teenhän toki graduanikin sosiaalipolitiikan päätöksenteosta. Odotankin innolla kaikkea sitä uutta tietoa, mitä voin saada.

Tänäänkin opin jo paljon uutta. Tässä muutamia lemppareitani:
1. gastroenterologia tarkoittaa samaa kuin vatsaelinkirurgia.
2. sterilointiin käytetään (muun muassa) laitetta nimeltä autoklaavi.
3. ammattikielessä kuuluu puhua "potilasmateriaalista".

Näin hyödyllisen ja opettavaisen päivän jälkeen voi mennä tyytyväisenä nukkumaan. Huomenna pidetään rintamerkkitalkoot työväentalolla. Tarkoituksena tehdä ensimmäiset 500 Pipa-rintamerkkiä jaettavaksi tulevina viikkoina toreilla ja turuilla.

Vähän alkaa jo myös jännittämään. Lauantaina lähtö Tansaniaan...

ps. Kuvassa varhainen höyryautoklaavi. Kuva Wikipediasta

Läskikapina

2007-01-08T13:53:00.000-08:00

Masentavaa herätä aamulla, kun ulkona on yhtä pimeää kuin nukkumaan mennessä. Ja samantien saa lukea lehdestä kuinka Suomi liikalihavoituu, kuinka Turku (aah tuo rakas, tuleva kulttuuripääkaupunki Turku) alkaa periä kouluilta maksuja taulujen seinällä pitämisestä ja, kuinka Helsingin kokoomuslaiset ovat todella sitä mieltä, että peruskoulujen koko on tärkeämpi seikka kuin niiden sijainti.

Onneksi naisten hiihdossa menee taas paremmin :D

Tämän aamun Hesarissa alkoi mielenkiintoinen uusi sarja "läskikapina". Siinä pureudutaan kevään ajan liikalihavuuden aiheuttamiin terveysriskeihin Suomessa ja maailmalla. Tarkoituksena ei hesarin sanojen mukaan ole syyllistää ketään, vaan tarjota ihmisille tietoa ja välineitä tehdä henkilökohtaisia ratkaisuja.

Aihe on tärkeä. Ja jo sarjan ensimmäinen osa kertoi karua kieltä: Miehistä 66 %:lla on lievää ylipainoa, naisista puolella. Kansanterveyslaitoksen tutkijoiden tulosten mukaan kaupungeissa ollaan laihempia kuin maalla. Eroja löytyy myös korkeasti koulutettujen ja alemmin koulutettujen välillä. Syynä on useimmiten ravintotottumukset - korkeasti koulutetut syövät muun muassa enemmän kasviksia ja hedelmiä.

Miksi liikalihavuudesta kannattaa puhua? Yksinkertaisesti siksi, että läntisessä maailmassa liikalihavuus on kasvava kansanterveysriski. Liikalihavuus, erityisesti vyötärölihavuus, aiheuttaa suuren riskin sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Tulevaisuudessa lihavuuden aiheuttamat sairaudet rasittavat entistä enemmän Suomen terveydenhuoltoa. Ennaltaehkäisy olisi tässäkin halvempaa kuin jälkihoito. Ihanteena ei missään nimessä ole luurankovartaloinen mallinvartalo, vaan terve normaalipainoinen ihminen.

Yhteiskunta ei voi, eikä saa pakottaa ketään laihtumaan. Mutta yhteiskunta voi tukea ja antaa ihmisille mahdollisuudet elää terveellisesti, esimerkiksi parantamalla ihmisten liikuntamahdollisuuksia. Myös oikeanlaisen ravinnon merkityksestä pitäisi näemmä puhua enemmän. Kaiken a ja o:han on tietenkin se, että syö vain sen mitä kuluttaa. Lisäksi pitäisi syödä enemmän vihanneksia ja hedelmiä, vähemmän sokeria ja rasvaa. Tuon kultaisen ohjesäännön muistaminen on aina niin vaikeaa, erityisesti silloin kun kävelee kaupan kassoille niiden aah-niin-hyvännäköisten-jätskien ohitse.

Mutta tosi hyvä, että Hesari on tarttunut tähän aiheeseen kevään ajaksi. Aihe on toki aika arka, mutta yhtäkaikki tärkeä. Kysymys ei ole pelkästään, puhtaasta rahasta, vaan myös ihmisten terveydestä ja toimintakyvystä, ei siis suhteessa työhön vaan koko elämiseen. Terve sielu terveessä ruumiissa ei ole ollenkaan huono iskulause.

Huomenna ajattelin taistella pimeyden ja sateen aiheuttamaa harmautta vastaan menemällä aamulenkille. Se toimi lauantaina, joten miksei se toimisi myös huomenna :D

Vedestä ja vessasta

2007-01-03T01:09:00.000-08:00

Ihmiset tulevat harvoin ajatelleeksi veden tai sanitaation eli vessojen merkitystä inhimilliselle kehitykselle. Kuitenkin ne ovat kautta historian olleet kehityksen edellytys. Sata vuotta sitten lapsikuolleisuusluvut New Yorkissa olivat yhtä suuren kuin lapsikuolleisuusluvut Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa tänään. Teknologian kehittyminen nosti yleistä vauraustasoa, mutta lapsikuolleisuusluvut saatiin laskemaan vasta kun poliittisesti päätettiin panostaa puhtaaseen veteen ja sanitaatioon.

Puute vedestä sekä sanitaatio-ongelmat vaikeuttavat ihmisen elämää monella tapaa. Kun WC-tiloja ei ole, ihmisten on pakko tehdä tarpeensa esimerkiksi pelloille. Pelloilta jätökset liukenevat vesistöihin saastuttaen juomeveden ja aiheuttaen siten esimerkiksi ripulia. Veden ja sanitaation puute koskee ennen kaikkea tyttöjä ja naisia. Nuoret tytöt joutuvat usein jättämään koulun väliin hakeakseen vettä pitkien matkojen takaa. Lisäksi sanitaation puuttuminen kouluissa aiheuttaa eniten ongelmia juuri tytöille.

YK:n Vuosituhatjulistuksen kahdeksan kehitystavoitetta ovat varmasti useimmille tuttu asia. Ne syntyivät tarpeesta löytää uusia keinoja kehityksen aikaansaamiseksi sekä vähiten kehittyneiden maiden nostamiseksi köyhyydestä. Ne perustuvat ajatukseen jokaisen ihmisen oikeudesta inhimilliseen elämään. Julistuksen tavoitteeseen seitsemän sisältyy tavoite pyrkiä puolittamaan ilman puhdasta juomavettä ja perussanitaatiota elävien määrän. Tavoite itsessään on tärkeä, mutta myös välttämätön muiden kehitystavoitteiden saavuttamisessa.

Miljardi ihmistä elää edelleen ilman puhdasta vettä ja 2,6 miljardilta ihmiseltä puuttuu mahdollisuus perushygienian hoitoon. Vesikriisi ei suinkaan johdu veden vähyydestä. Syynä ovat pikemminkin köyhyys, valtasuhteet sekä vesivarojen hallinnoimiseen liittyvät kysymykset. Sanitaatiopuutteet taas johtuvat poliittisen johtajuuden puutteesta sekä köyhyydestä - köyhillä ei ole varaa rakentaa vessoja ja toisaalta sanitaatiotavoite jää usein kansallisissa ohjelmissa muiden tavoitteiden jälkeen. Sanitaatio ei vessat kun ei ole kovin myyvä aihe.

Saharan eteläpuoleinen Afrikka menettää noin viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan vuodessa veden ja sanitaation puuttumisen aiheuttamien haittojen vuoksi. Summa ylittää kaikki vuonna 2003 alueelle saadut avustusvirrat ja velkahelpotukset ja on pois muiden kehitystavoitteiden toteuttamisesta. Inhimillisesti katsoen kaikkein sietämättömin luku on kuitenkin 1,8 miljoonaa lasta, jotka kuolevat vuosittain ripulin ja muihin likaisen veden aiheuttamiin sairauksiin. Lisäkustannukset vesi- ja sanitaatiotavoitteen saavuttamiseksi olisivat noin 10 miljardia vuodessa. Vastaavasti taloudellista hyötyä syntyisi noin 38 miljadia dollaria vuosittain - Afrikalle noin 15 miljardia dollaria. 10 miljardia dollaria olisi alle puolet siitä, mitä rikkaat maat kuluttavat vuodessa mineraaliveteen. Vastineeksi pelastaisimme miljoonia ihmishenkiä, vapauttaisimme hukattua koulutuspotentiaalia, parantaisimme ihmisiä taudeista ja loisimme taloudellista tuottoa, joka edistää vaurautta. Onko meillä varaa olla toteuttamtta tätä? Olisiko nyt aika kiinnostua vessoista?

Juttu julkaistu Lippulehdessä 4/2006. Lähteenä käytetty UNDP:n inhimillisen kehityksen raporttia vuosimallia 2006.

Uusi vuosi tulee!

2006-12-30T13:00:00.000-08:00

Kinkut on syöty ja suklaat samaten. Kuumeestakin toivuttiin ja jopa opiskelut on aloitettu. Mutta vieläkään ei jaksa kirjoittaa Porton matkasta. Mielen päällä on liian monta asiaa, mitä haluaisi blogiin kirjoittaa. Yritänpä siis UUDEN vuoden alussa ottaa itseäni niskasta kiinni taas blogin suhteen ja kirjoittaa enempi poliittisia juttuja, joita osa yleisöstä on toivonut..

Tänään autoin kaveriani muuttamaan Helsinkiin. Keskustan opiskelijaliiton puheenjohtajuus kutsuu ja pitipä sitä varten muuttaa tavarat uuteen kämppään.

Huomenna otetaan uusi vuosi vastaan perinteisin menoin yhdessä lukioaikaisen kaveriporukkani kanssa. Tulee luultavasti oikein mukava ilta, ainakin yleensä on näin ollut. Oikein mukavaa uuden vuoden aattoa myös muille! Ja nähdään taas uudella innolla vuonna 2007!

ps. Toivottavasti tuo on mahdollista pian myös Etelä-Suomessa! Siis myös tavallinen hiihtely.

Kuva: Sylvie Imoberdorff

Joulumieltä ja pipareita

2006-12-18T10:45:00.000-08:00

Lupailin kirjoittavani Porton kuulumisia pian matkan jälkeen, mutta niinpä siinä kävi, että en ole millään vielä ehtinyt. Viime viikko meni siinä kun ensin suoritti syksyn viimeisen tentin ja sitten lähti torstaina Helsinkiin semmaan, kv-jaostoon ja Lihan kokoukseen. Lauantai-iltana pääsi viimein kotiin ja siinä sitten nukuin sunnuntaina keskipäivään. Puoli kahdelta olikin mentävä jo päikkäreille. No kyllä mä jo siinä tiesin, että kuumetta taitaa pukata ja nyt olo onkin aika heikko.

Niinpä totean, että jään suosiolla joululomalle :) Päivitetään blogiakin sitten taas joulurauhan vieton jälkeen. Kaikille kahdelle blogini lukijalle oikein mukavaa joulua! Syökää paljon pipareita, suklaata ja kinkkuakin myös. Toivottavasti tulee myös lunta (ja kuume häviää), että pääsee hiihtämään!

Kuva: Sylvie Imoberdorff

Arpajaisia ja vaalivaltiopäiviä

2006-12-03T11:27:00.000-08:00

Pitkästä aikaa olin taas koko viikonlopun Tampereella. Oli mukava, kun pääsi aina omaan sänkyyn nukkumaan vaikka muuten kiirettä pitikin. Perjantaina oli piirin 100-vuotisjuhlat. Samalla siis kansanedustajaehdokkaat, Pipa heidän joukossaan, esittäytyivät piirin toimijoille. Järjestimme myös vaaliarpajaiset. Pääpalkintona matka Brysseliin. Arpajaiset meinasivat kaatua alkuunsa siihen, että PES unohti lähettää lupaamansa palkinnot, joten jouduimme sitten improvisoimaan. Toisin sanoen PES lupasi lähettää palkinnot henkilökohtaisesti kaikille voittajille. Melkoista säätämistä, mutta lopulta kaikki meni hyvin. Arpoja meni hyvin kaupaksi ja Brysselin matkallekin löytyi voittaja. Todellinen yllätys oli pääpalkinnon voittajan julistaminen. Matka kun arvottiin esityksen väliajalla ja Pipa sitten kysyi vahtimestareilta voisivatko he jossain välissä kuuluttaa kovaäänisten kautta matkan voittajan. Vahtimestaripa teki yllärin. Kun Venetsian kauppias päättyi ja näyttelijät olivat kumartaneet, esityksen miespäänäyttelijä hiljensi salin ja alkoi lukea lavalta: "Pipa Heinosen vaaliarpajaisten pääpalkinnon...." Melkoista julkisuutta siis ja ihan yllättäen :) (Ja osin pyytämättäkin.)

Mitä sitten tulee Venetsian kauppias esitykseen. Ensimmäinen puoliaika oli mielestäni kovin huono. Modernisointi oli viety aivan yli ja kovin teennäiseksi. Mutta toinen puoliaika oli jo sitten parempi ja hauskempi.

Lauantaina oli puolueen Etelä-Suomen piirien vaalivaltiopäivät. Minä menin paikalle alunperin esittelemään Kansainvälistä solidaarisuussäätiötä. Mutta pääsin samalla kertaa myös kuuntelemaan puheenjohtaja Heinäluoman linjauksia sekä itse paneelia. On hyvä, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään ehdokkaille ja vaalipäälliköille. Esiin nousi tärkeitä kysymyksiä kuten työllisyyskysymys, palveluiden säilyminen sekä ympäristökysymykset. Itse pidin myös Satakunnan edustajan paneelipuheenvuorosta, jossa hän korosti sen tärkeyttä, että Suomessa pidetään kiinni laadukkaasta ja tasa-arvoisesta peruskoulutuksesta. Nythän on niin, että monella paikkakunnalla säästöleikkurit ovat kohdanneet ankarasti kouluja, jolloin tingitään niin ryhmäkoosta, opetusmateriaaleista, tukiopituksesta kuin avustajistakin. Ja on aivan totta, kun Satakunnan edustaja sanoi, että se mitä perusopetuksesta säästetään, maksetaan takaisin (jopa isompana summana) erityisopetuksessa.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna lukea vielä tiistain tenttiin. Sitten illalla on Piirin, TD:n ja TASYn pikkujoulut. Niissä tosin ajattelin vain piipahtaa. Huomenna nimittäin pitäisi vielä pakata, kun sitten tiistaina on ensin se tentti, josta menen suoraan vanhemmilleni saunomaan ja yöpymään. Keskiviikkona lähden sitten sinne ECOSYn leader's konferenssiin. Reissun tuloksista kirjoittelen sitten seuraavalla kerralla.

ps. Ihanaa kun pian on joulu! Käykääpä virittäytymässä joulun tunnelmaan ja samalla tutustumassa porvaripoikien puppupuheisiin maailman kenties parhaassa joulukalenterissa.

Kv-jaostoon

2006-11-30T03:15:00.000-08:00

Sallittaneen, että demarinuorten kv-jaoston puheenjohtajana mainostan blogissanikin jaoston seuraavaa tapaamista. Torstaina 14.12 klo 18 kokoonnumme eduskunnassa. Luvassa keskustelua aktiivisesta osallistumisesta muuhun kansalaisjärjestökenttään sekä Vuosituhattavoitteista. Lisäksi suunnitellaan ensi kevään kalenteria. Tapaaminen pidetään jälleen osin yhdessä SONK:n EU-työryhmän kanssa, joten myös EU- ja Ecosy-kysymyksistä jutellaan paljon.

Myös omia ideoita saa tuoda esiin. Mitä demarinuorten kansainvälinen toiminta kaipaa? Siinäpä vallan helppo kysymys :D Tulkaa ihmeessä kaikki mukaan keskustelemaan! Teknisistä syistä tilaisuuteen on ennakkoilmoittautuminen, josta tarkemmat ohjeet löytynevät lähitulevaisuudessa demarinuorten sivuilta.

Liittarin jälkeen

2006-11-27T13:26:00.000-08:00

SONKin liittokokous on nyt takana päin. Henkilövalinnoista ei lopulta tarvinnut äänestää (lukuunottamatta varapuheenjohtajien järjestystä) vaan Esan saappaita täyttämään valittiin Mikko Koskinen Turusta. Esalle onnea SONKin jälkeisiin koitoksiin ja Pärälle onnea ja intoa SONKin johtoon.

Mielestäni liittarissa käytiin lopulta yllättävänkin vähän keskustelua. Erityisesti aloitteista. Mutta ne keskustelut, joita käytiin olivat mielestäni suurelta osin hyviä. Poliittinen ohjelma nostatti joitakin kysymyksiä esiin ja ainakin ympäristö-, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa käytiin aika vilkasta keskustelua. Itsekin ehdin kyseiseen valiokuntaan sunnuntaina, kun kaikeksi onneksi vaalivaliokunnan työ sujui niin nopeasti ja sopuisasti. Kiitos siitä kaikille muille neuvottelijoille ja toki osastoille! Hienoa yhteishenkeä!

Perinteiseen tyyliin puhujapöntössä piti itsekin käydä. Tällä kertaa yhteensä kolme kertaa :) Isoimman "taistelun" kävin poliittisen ohjelman presidenttikohdasta. Halusin (tai siis koko TASY halusi) poistettavaksi kohdan, jossa vaadittiin presidentti-instituutioista luopumista ja siirtymistä malliin, jossa muodollinen valtionpäämies olisi eduskunnan puhemies. Me olemme toki ehdottomasti parlamentarismin kannalla, mutta uskomme, että presidentti täydentää parlamentarismiin perustuvaa poliittista järjestelmäämme ja tuo sille osaltaan legitimiteettiä. Presidentillä on kuitenkin tietty arvovalta takanaan siitä syystä, että hän on suoraan kansan valitsema. Ja jo pelkästään presidentin vaalien korkeat äänestysluvut ja nuorten parissakin esiintyvä kiinnostus kertoo presidentti-instituution merkityksestä, joka ei missään nimessä liity pelkästään hienoihin linnan juhliin. Uskon, että presidentillä on edelleen paikkansa paitsi ulkopolitiikan koordinoijana yhdessä valtioneuvoston kanssa, mutta myös Suomen valtion edustamisessa ulkomailla. Lisäksi uskon, että presidentti voi toimia tietynlaisena arvojohtajana ja keskustelun avaajana suhteessa eduskuntaan ja hallitukseen.

Sinänsä olen erittäin iloinen siitä, että poliittisessa ohjelmassa uskalletaan ottaa tiettyihin asioihin selkeä kanta. On hienoa ettei tyydytä pelkästään vaatimaan selvityksiä tai vastustamaan eri juttuja vaan, että pyritään myös tuomaan vastustetun asian tilalle jotain uutta. Tästä kyseisestä linjan avauksesta olin ja olimme vain eri mieltä :) Ja liittokokous sitten lopulta äänesti TASYn esityksen mukaisesti, vaikka valiokunta muutosesitystämme vastustikin.

Tällä viikolla on aika hetkeksi keskittyä tentteihin. Ja ehti lenkillekin, kun tänään tuli taas juostua. Perjantaina on edessä Pirkanmaan ukkopiirin 100-vuotisjuhlat ja siellä saavat myös piirin ehdokkaat esittäytyä. Mekin menemme Pipan, Anniinan ja Kiiran kanssa pitämään Pipan omaa pöytää, jossa luvassa muun muassa arpajaiset (pääpalkintona matka Brysseliin). Arpajaisia täytyykin valmistella viikon aikana.

Lopuksi vielä vinkki yksinkertaistamisen kauniiseen maailmaan. Käykääpä tekemässä "aito duunari"-testi. Kenties hivenen johdattelevat kysymykset...?

Yöpalveluja

2006-11-11T03:00:00.000-08:00

Melkoinen yökyöpeli olen. Kello lähenee jo puolta kahta. Eikä vain väsytä. No huomenna kyllä väsyttää. Onko se sitten sitä iän karttumista vai mitä, kun ei enää jaksa samalla tahdilla kun nuorena. Muistan minäkin ne ajat kun Kanadassa keskustelin isäntäperheeni eri paikkakunnalla asuvan pojan kanssa aamuneljään icq'ssa ja aamulla iloisesti seitsemältä ylös. Ja tätä jatkui useita kuukausia. Oliko se sitten isäntäperheen söpön pojan antama energia, isäntäperheen äidin valmiiksi tekemä kahvi vai sitten pelkkä nuoruuden into, jolla jaksoi, mutta enää ei jaksa. No, oman yksiön paras puoli onkin se, että aamulla ei tarvitse ekaan tuntiin puhua kenenkään kanssa. Huomennakaan ei taatusti tulisi kuin murahduksia..

Ajatukset ovat illan aikana pyörineet yhtäläisesti tekstissä, jota yritän tuottaa vuosituhattavoitteisiin liittyen Lippulehteen, S2 teoriaesseessä, jota pitäisi kirjoittaa otsikolla "kansainvälisen politiikan teoriaa koskevan ajankohtaiskeskustelun pääteemat" (huoh) sekä gradussa. Teoriaesseetä lukuunottamatta molemmista aiheista voisi kirjoittaa blogissa vaikka kuinka paljon, mutta vuosituhattavoitteisiin liittyvän pohdinnan taidan jättää myöhempään ja odottaa Lippulehteä (ja sitä, että saan tekstin eka tuotettua :D) Sen sijaan kirjoitankin graduuni liittyen.

Graduni käsittelee lyhyesti kerrottuna sitä, miten Euroopan integraation syveneminen on vaikuttanut valtion suvereniteettiin. Tarkastelen unionia monitasohallinnan teorian kautta, jossa siis oletetaan, että päätöksenteko unionissa on jakautunut sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti. Valtaa on siis siirtynyt valtion tasolta unionin tasolta, mutta myös unionin ja valtion tasolta alueiden tasolle. Lisäksi valtaa on siirtynyt horisontaalisesti esimerkiksi erilaisille intressiryhmille. Monitasohallinnon teoria pitää sisällään ajatuksen siitä, että nämä eri tasot ja tahot toimivat erilaisissa verkostoissa ja että näissä verkostoissa sitten tehdään eri asteisia päätöksiä eri vaiheissa.

Yksi mielenkiintoisimmista politiikan aloista tarkastella monitasohallinnan teorian kautta on sosiaalipolitiikka. Joka onkin siis analyysini tarkempana kohteena. Euroopan integraatio sosiaalipolitiikan alalla on ollut hidasta, mutta se on viime vuosina kiihtynyt. Euroopan unionin sisämarkkinoiden tiivistyminen sekä kilpailulainsäädännön alueen laajentuminen määräävät entistä enemmän jäsenmaiden sosiaaliturvajärjestelmien kehittämistä ja rajoittavat kansallista toimivaltaa. Sosiaalipolitiikka on toki edelleen jäsenmaiden kansallisen päätöksenteon piirissä, mutta unionin lainsäädännön merkitys on kasvanut. Ja ennen kaikkea niin kutsutun avoimen koordinaation menetelmä on tullut entistä merkittävämmäksi sosiaalipolitiikkaa kehittäessä. Avoin koordinaatio tapahtuu uudenlaisissa "osallistavissa", mutta käytännössä suljetuissa verkostoissa, joihin on kuitenkin otettu mukaan perinteisen poliittisen järjestelmän ulkopuolisia toimijoita. Avoimessa koordinaatiossa muun muassa luodaan suuntaviivoja, yhteisiä tavoitteita sekä arvointimenetelmiä.

Euroopan integraation katsotaan edenneen vaiheeseen, jossa unioni tarvitsee uudenlaisen sosiaalisen ulottuvuuden. Ja Lissabonin strategiassa unionin taloudellista ja poliittista ulottuvuutta pyrittiinkin saattamaan yhteen. Tavoitteena ei ole enää kompromissi unionin jäsenmaiden erilaisten hyvinvointimallien välillä, vaan kyse on jäsenmaiden erilaisten hyvinvointimallien välisestä sopimuksesta. Tämän sopimuksen ytimessä on kysymys siitä, millaisen sosiaalipolitiikan kilpailukykyinen Eurooppa kestää ja kääntäen, millaisen sosiaalipolitiikan se tarvitsee saavuttaakseen ja ylläpitääkseen kilpailukykyä.

On selvää, että EU tarvitsee itselleen sosiaalisen mallin! EUssa tarvitsee vahvistaa sosiaalista kehitystä sekä luoda yhteistä sosiaalipolitiikka. Mutta millä kriteerein? Ja millaisissa prosesseissa? Avoimen koordinaation menetelmä on sikäli hyvä, että se on avannut päätöksentekoa myös erilaisille intressiryhmille. Mutta toisaalta sen mitä voitetaan osallistamisessa, se hävitään avoimuudessa. Kuinka moni oli aikaisemmin kuullut avoimen koordinaation mallista? Kuinka moni tietää ketkä siinä päättävät? Ketkä saavat osallistua, millä tasolla ja miten?

Suomalaisten on aktiivisesti vaikutettava unionin sosiaalisen mallin rakentamiseen. Meidän on itse tehtävä työ sen eteen, että malli vastaa meidän toiveitamme! Samanaikaisesti on myös huolehdittava siitä, että prosessit ovat mahdollisimman avoimia ja demokraattisia. Myös kansalaisia on kuunneltava. On myös mietittävä, mitä olemme valmiita antamaan saavuttaaksemme yhtenäisen linjan sosiaalisessa mallissa. Mistä Suomi on valmis tinkimään ja mistä ei missään nimessä?

Mielelläni jatkan kyseisen ajattelun kehittelyä myöhemmissä keskusteluissa. Ja varmasti palaan aiheeseen blogissani jahka graduni etenee. Nyt kuitenkin menen nukkumaan. Tai muuten ei kolmaskaan kahvikuppi saa minua liikkeelle :)

Gradun tutkimussuunnitelmaa ja lunta

2006-11-04T05:14:00.001-08:00

Hyvä blogi vaatii ehdottomasti sitä, että blogin pitäjä jaksaa blogiaan päivittää. Mutta miten pitää vaaliblogia niinä viikkoina, kun ei edes ehdi vaaleja miettimään? Tämä viikko on ainakin ollut sellainen, että maaliskuun vaalit tuntuvat hyvin kaukaiselta asialta.

Selvittyäni viime sunnuntaina puolimaratoonista Ahvenanmaalla (aika 2h 15min, oma ennätys. Kiva fiilis juosta kauniilla, lumenpeittämällä Maarianhaminan seudulla) oli aika keskittyä gradun 1.tutkimusseminaarin esitelmän viimeistelyyn. Sainkin työni palautettua määräaikaan mennessä tiistaina klo 12. Työn käsittelyn piti olla keskiviikkona. Mutta mutta, toisin kävi. Modernin cityihmisen henkiinjäämistaistelu päättyi luonnon voittoon 100-0 ja seminaari peruttiin, kun graduohjaaja ei päässyt lähtemään kotoaan, kun autotietä ei ollut aurattu. Olin itse jo taistellut tieni hangessa tarpoen ensin parturiin ja sitten yliopistolle, jossa sitten luin sähköpostista seminaarin peruuntumisesta. Mitäpä siinä sitten taistelemaan luonnon kanssa - suuntasin itsekin kotiin peiton alle syömään hyvällä omallatunnolla laivalta ostettuja geishoja sekä lukemaan Virpi Hämeen-Anttilaa :) Muutaman tunnin annoin itseni nauttia peiton alla hyvän kirja kanssa, mutta kauaa ei auttanut loikoilla.

No keskiviikko ja torstai meni noiden töiden parissa. Perjantaina heräsin viideltä aamulla ja suuntasin Helsinkiin ECOSYn bureaun kokouksen yhteydessä järjestettyyn työelämäsemmaan. Sieltä sitten kolmen junalla takaisin Tampereelle. Illalla pääsi onneksi vanhemmille saunaan :)

No ensi viikolla varmasti tulee taas ajateltua vaaleja enemmän. Pitää hoitaa muutamia käytännön asioita kampanjan suunnitteluun liittyen ja lauantaina pitäisi olla Demarinuorten eduskuntavaalikoulutus Tampereella. Toivottavasti kaunis luminen maisema säilyy ja kiireinen viikko saa potkua raikkaasta talvisesta säästä.

Tästä tulikin vaaliblogi

2006-10-27T00:59:00.000-07:00

Muutin hieman blogiani. Poistin vanhat (peräti kaksi tekstiä) ja aloitan tavallaan vaaliblogin. Aion syksyn ja talven edetessä kirjoitella ajatuksiani ja tunnelmiani Pipan kampanjan etenemisestä sekä tietenkin myös muuten.

Minustahan tehtiin Pipan tukiyhdistyksen puheenjohtaja. Kuitenkin on muistettava, että blogissa esittämäni asiat ja ajatukset ovat omiani. Tarkoituksena on ennen kaikkea kertoa kampanjatyön edistymisestä. Sekä siinä ohella kommentoida maailman tilaa omasta näkökulmastani :D Ehdokkaani ajatuksiin voi tutustua hänen nettisivuillaan.

Meillä on nuori, innokas ja hyvä porukka tekemässä kampanjaa. Ja ennen kaikkea hyvä ehdokas! Vaalipäällikkönä joukkoa johdattaa Anniina Tirronen.

Kampanjan edetessä toivottavasti törmäillään ja kommentoida saa vapaasti.